|
Yleisimmillä lehtipuillamme on suhteellisen vähän huomiota herättäviä rungon tai oksiston erikoismuotoja. Rauduskoivun visamuodot ovat tästä poikkeus. Visakoivun ohella lehtipuiden merkittävimmät
erikoisuudet löytyvät lehtien poikkeavista muodoista. Erityisesti lepillä ja rauduskoivulla esiintyy runsaasti erilaisia lehtimuotoja. Liuskalehtisiin leppiin ja koivuihin on Pohjoismaissa kiinnitetty
huomiota jo 1700-luvun loppupuolelta saakka.
Pohjoismaiden vanhimpana liuskalehtisenä koivuna tunnetaan Ruotsin Taalainmaalta löydetty ns. ornäs-koivu, jolle Linne jo vuonna 1781 antoi nimen Betula alba dalecarlica (aikaisemmin raudus- ja
hieskoivua pidettiin yhtenä lajina Betula alba). Vuonna 1786 C.M. Blom puolestaan nimesi saman puun Betula hybridaksi, koska arveli sen olevan tavallisen koivun ja vaahteran risteymä (Hylander 1957
b). Varhainen maininta löytyy myös tervalepän sulkalehtisestä muodosta, jolle Ehrhardt vuonna 1788 antoi nimen Betula laciniata. Jo seuraavana vuonna nimeksi muutettiin, B. Alnus f. laciniata (Ehrh.)
Aiton (Hylander 1957 a).
Lehtipuiden erikoismuotoja ei ole käytetty koristepuina yhtä paljon kuin havupuiden, etenkin kuusen, erikoisia muotoja. Liuskalehtiset koivut ja lepät ovat kuitenkin olleet suosittuja ja niitä on
lisätty koristepuiksi. Myös jotkut kasvutavaltaan poikkeavat muodot kuten pylväshaapa ja riippapihlaja ovat tulleet suosituiksi koristepuiksi ja ne tunnetaan viljelylajikkeina.
|
|
Kaikki puissa esiintyvät silmiinpistävät erikoisuudet eivät ole syntyneet perimässä tapahtuneen muutoksen seurauksena. Koivun tuulenpesä, jota näkee hyvinkin usein, varsinkin asutuskeskusten
liepeillä, on koivuntuulenpesätaudin (Taphrina betulina) aiheuttama. Monet pitävät kuitenkin näitä sienitaudin aiheuttamia tuulenpesiä koristeellisena lehdettömän koivun latvassa.
|
|
Metsäntutkimuslaitoksen metsägeneettisessä rekisterissä on runsaasti myös lehtipuiden erikoismuotoja. Tarkkoja tietoja erikoismuotojen lukumääristä on kuitenkin vaikea antaa, koska kaikissa
tapauksissa ei voida olla varmoja onko erikoispuuna rekisteröity puu todella erikoismuoto. Jotakin erikoismuotojen jakautumisesta voidaan kuitenkin sanoa. Koivuista on rekisterissä noin 400
erikoispuuta, joista visakoivuja lähes 250. Visakoivuista valtaosa on tietysti rauduksia. Hiesvisoiksi on merkitty vajaat 20 puuta. Yleisimpiä muista koivun erikoismuodoista ovat erilaiset
liuskalehtiset koivut (yhteensä n. 20 puuta) ja riippakoivu (n. 15). Leppien erikoismuotoja on rekisterissä 70, joista harmaaleppiä 54. Yleisimpiä ovat harmaalepän erilaiset liuskalehtiset muodot ja
sen visa- ja loimumuodot, joita molempia löytyy noin 20 puuta. Tervaleppien erikoismuodoista valtaosa kuuluu rungon muodoltaan poikkeaviin eli visa, laine, mukura ja silmupahka nimellä kutsuttuihin
muotoihin. Haavasta rekisteriin on merkitty 4 erikoismuotoa ja pihlajasta vain yksi.
Tässä julkaisussa on kuvan kanssa esitelty kaikkiaan 27 lehtipuiden erikoismuotoa. Näistä 13 esiintyy koivuilla, 8 lepillä, 4 haavalla ja 2 pihlajalla. Koivujen erikoismuodoista vain 2 löytyy
hieskoivulta, loput ovat rauduskoivun muotoja. Leppien erikoismuotoja sen sijaan löytyy yhtä paljon sekä tervalepältä että harmaalepältä. Lehtipuiden erikoismuodoista 14 koskee lehden poikkeavuuksia,
8 ilmenee kasvutavassa ja 4 on rungon ja kuoren poikkeavuuksia. Lopuksi on esitelty vielä tämän jaon ulkopuolelle asettuva poikkeama, keltamarjapihlaja.
|
| Pieksämäki 1996 |
© Nikkanen |
|
Koivulla ja varmaan muillakin lehtipuilla muutos perintötekijöissä voi tapahtua myös kasvavassa puussa. Tällaisia puun latvassa syntyneitä, havupuiden tuulenpesiin verrattavia, geneettisen muutoksen
seurauksena syntyneitä muodostumia ei lehtipuilla tämän "varsiluuta" esimerkin lisäksi tässä kuitenkaan ole. Kaikki jäljempänä esiteltävät lehtipuiden erikoismuodot koskevat koko puuta.
|
Arboretum-projekti: Puulajit
|
|
