Lajin tieteellisen nimen loppuun lisätty muotoa kuvaava tarkenne isolla alkukirjaimella ja yläpilkuilla osoittaa, että muoto tunnetaan myös viljelylajikkeena tai se esiintyy vain viljelylajikkeena, jos tämä merkintä on heti lajinimen perässä. Esimerkiksi kultakuusen tieteellinen nimi olisi täydellisenä Picea abies f. aurea (Carriere) Rehder, incl. 'Kulta-Lumikki' ja vain viljelylajikkeena tunnetun pylväshaavan nimi Populus tremula 'Erecta'.

Tässä julkaisussa käytetyt erikoismuotojen suomalaiset nimet on otettu alan kirjallisuudesta tai ovat muuten käytössä. Niille muodoille, joille ei ole olemassa vakiintunutta tai yleisesti hyväksyttyä nimeä, on tässä pyritty antamaan muotoa mahdollisimman hyvin kuvaava nimi. Tekijöiden ehdottamat suomenkieliset nimet on julkaisussa merkitty lainausmerkeillä. Metsäpuiden erikoismuodot voidaan erotella ja ryhmitellä monin tavoin. Schröter (1898) erotti kuusen muodot puun kasvutavan, kuoren, neulasten ja kävyn rakenteen perusteella. Sylvén (1916) taas jakoi muodot kahteen suurempaan ryhmään sen mukaan esiintyikö poikkeama puun vegetatiivisissa vai generatiivisissä osissa, mutta noudatteli muuten Schröterin ryhmittelyä. Edellisistä poiketen Krüssmann (1983) jakaa kuusen muodot kolmeen pääryhmään sen mukaan, kuinka korkeaksi puu kasvaa. Tästä kaikesta on ollut se seuraus, että joskus samalla muodolla on ollut useita nimiä ja joskus taas eri muodoilla sama nimi, tarkastelusta riippuen.

Miehikkälä 1989 © Oskarsson	Metsäpuiden erikoismuotojen kuvaaminen ja nimeäminen on perustunut luonnosta löydetyn erikoisen puun löytöhetken ilmiasuun. Puu kuitenkin kasvaa ja muuttuu jatkuvasti. Pallomaisesta kääpiökuusesta voi ajan myötä kehittyä kartiomainen matalakasvuinen kuusi. Kuvassa oleva mänty on ilmiselvästi kehittymässä tuulenpesästä luutamaiseksi.

Sanastoa
	abies	havupuumainen
	alba	valkoinen
	angustiloba	ahdas- tai kapealiuskainen
	angustissima	erittäin kapea
	aucuparia	linnun pyydystäjä
	aurea	kultainen, kullan värinen
	bircalensis	Pirkkalasta
	brachyphylla	lyhytneulasinen, lyhytlehtinen
	carelica	Karjalasta
	columnaris	pylväsmäinen, pilari-
	compacta	tiheä, taaja, kompakti
	condensata	tiivis
	corticata	kuorella peitetty
	crispa	kihara, kiertynyt, aaltoileva
	cruenta	veren värinen
	dalecarlica	Taalainmaalta
	echiniformis	siilin muotoinen
	erecta	pysty, pystyasentoinen
	fastigiata	(oksat) viistoon ylöspäin, pystyssä, kimpassa
	gibberosa	paisuma-, muhkurainen, pahkainen
	globosa	pallomainen, pyöreä
	glomerulans	kasautunut, keräytynyt
	glutinosa	tahmea
	hibernifolia	talvilehtinen
	hybrida	sekamuoto
	inaequata	epäyhtenäinen
	incana	harmaa
	inc.	sisältää
	laciniata	liuskainen
	mammillosa	pieninisäinen
	microphylla	pienilehtinen
	monstrosa	epänormaali
	nana	kääpiö
	nidiformis	pesän muotoinen
	nomen nudum	vahvistamaton nimi
	obovata	vastapuikea
	pendula	riippuva
	procumbens	maan myötäinen
	pubescens	hienokarvainen
	pyramidata	pyramidimainen
	pyramidalis	pyramidimainen
	quercifolia	tammenlehtinen
	recurvata	taaksepäin kääntyvä
	rubra	punainen
	sylvestris	metsässä kasvava
	tabulaeformis	levyn-, pöydän muotoinen
	tremula	vapiseva, värisevä
	tristis	surullinen, alakuloinen
	tuberculata	pikkusyyläinen
	variegata	kirjava
	viminalis	rihma-, vitsan tapainen, punos-
	virgata	oksa, keppi, vitsa
	xanthocarpa	keltahedelmäinen

Linkkejä

• Somaattiset mutaatiot
• Metsänjalostuksen kuvasarja
• INTERNET DIRECTORY FOR BOTANY
• Arboretum - tietoa suomalaista puulajeista

Kirjallisuutta

• Blomqvist, A.G. 1891a. Suomen puulajit metsänhoidolliselta kannalta I. 211 s. Helsinki.
• Blomqvist, A.G. 1891b. Suomen puulajit metsänhoidolliselta kannalta II. 165 s. Helsinki.
• Brenner, M. 1907. Om tallens och granens kortbarriga former. Meddelanden af Societas fauna et flora Fennica 33-34 (1907-1908): 35-37.
• Cajander, A.K. 1917. Metsänhoidon perusteet II. Suomen dendrologian pääpiirteet. XVI & 652 s. Porvoo.
• Fitschen, J. & Beissner, L. 1930. Handbuch der Nadelholzkunde. 3. Aufl. 765 s. Parey, Berlin.
• Gruber, F. 1989. Phänotypen der Fichte (Picea abies (L.) Karst.). Allgem. Forst- u. Jagtztgzeitung 160(8): 157-165.
• Heikinheimo, O. 1920. Kuusimuodoista ja niiden metsätaloudellisesta arvosta. Ylipainos Metsätieteellisen Koelaitoksen Julkaisuista 2. 102 s.
• Hiitonen, I. 1933. Suomen kasvio. Vanamon kirjoja N:o 3. 770 s. Helsinki.
• Hylander, N. 1957a. On cut-leaved and small-leaved forms of Alnus glutinosa and A. incana. Svensk Botanisk Tidskrift 51(2): 437-453.
• Hylander, N. 1957b. On cut-leaved and small-leaved forms of Scandinavian Birches. Svensk Botanisk Tidskrift 51(2): 417-436.
• Krüssmann, G. 1983. Handbuch der Nadelgehölze 2. Aufl. 366 s. Parey, Berlin-Hamburg.
• Schmidt, P.A. 1991. Beitrag zur Kenntnis der in Deutschland anbaufähigen Fichten (Gattung Picea A. Dietr.). Mitteilung der Deutschen Dendrologischen Gesellchaft 80: 7-72.
• Schröter, C. 1898. Über die Vielgestaltigkeit der Fichte. Separatdruck aus der Vierteljahrschrift der Naturforschenden Gesellschaft in Zürich. XLIII, (2-3): 130.
• Schröter, C. 1934. Übersicht über die Mutationen der Fichte nach Wuchs und Rinde. Schweizerische Zeitschrift für Forstwesen 85(2): 46-57.
• Sylvén, N. 1909. Studier över granens formrikedom, särskilt dess förgreninstyper och deras skogliga värde. Medd. Stat. Skogsförsöksanst. 6: 58-117.
• Sylvén, N. 1916. De svenska skogsträden I. Barrträden. Stockholm. 299 s.

Muu kirjallisuus

• Ahokas, H. 1990. Apikaalisilmun puuttuminen koivusta - tuloksena kaunis puumuoto. Sorbifolia 21(3): 145-147.
• Ahokas, H. 1998. Haavan (Populus tremula) kapealatvuksinen muoto luonnonvaraisena Elimäellä. Sorbifolia 29 (painossa).
• Alanko, P. & Räty, E. 1996. Viljelykasvien nimistö. Kulturväxternas namn. Puutarhaliiton julkaisuja nro 287. 154 s.
• Arnborg, T. 1946. Pinus silvestris f. condensata - kvasttallen. Svenska Skogsvårdsföreningens Tidskrift 44: 329-343.
• Corneliuson, J. 1997. Växternas namn. Vetenskapliga växtnamns etymologi. 602 s. Stockholm.
• Den Ouden, P. & Boom, B.K. 1965. Manual of cultivated conifers. 526 s. Hague.
• Erkamo, M. 1978. Erikoisennäköinen liuskalehtinen tervaleppä Helsingissä. Dendrologian Seuran tiedotuksia 9(4): 122-123.
• Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P.M.A. 1992. Suomen puu- ja pensaskasvio. 2. painos. Dendrologian Seuran julkaisuja 6: 373 s.
• Karhu, N. 1995. Vihreät jättiläiset, Suomen paksuimmat puut. Dendrologian Seuran julkaisuja 7: 221 s.
• Piirainen, M. 1992. Tervalepän (Alnus glutinosa) ja harmaalepän (Alnus incana) liuskalehtimuodoista Suomessa. Sorbifolia 23(4): 175-185.
• Piirainen, M. 1993. Tervalepän (Alnus glutinosa) ja harmaalepän (Alnus incana) liuskalehtimuodoista Suomessa. Sorbifolia 24(1): 14.
• Ryynänen, L. 1987. Rauduskoivun (Betula pendula) kloonaus. Sorbifolia 18(3): 109-114.
• Räisänen, T. 1987. Suomen metsäpuiden erikoismuodot. Pro gradu -kirjoitus. Helsingin yliopisto, metsänhoitotieteen laitos. 159 s.
• Saarnijoki, S. 1946. Die Schlitzblättrigkeit der Erlen und Birken im Lichte von Rückschlägen und einigen Kreuzungen. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 34(2): 1-18.
• Saarnijoki, S. 1956. Über die Loimaa-Birke nebst einigen anderen in Finnland hauptsächlich zu zierzwecken gezogenen Schlitzblättrigen Birken. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 47(3): 1-30..
• Saarnijoki, S. 1961. Lounais-Hämeen luonnonvaraisten puiden ja pensaiden erikoisuuksista. Lounais-Hämeen Luonto 11: 131-149.
• Stearn, W.T. 1983. Botanical Latin. 566 s. London.
• Söyrinki, N. 1986. Kuusen erikoismuotoja Ruovedeltä ja sen naapurikunnista. Sorbifolia 17(3): 149-152.
• Welch, H. & Haddow, G. 1993. The World Checklist of Conifers. 427 s. Herefordshire.