Poronhoidon ja suojelun vaikutukset Mallan luonnonpuistossa.

Jokinen, Mikko (toim.). 2005
Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 941. 332 s. + karttaliitteet.
[ISBN 951-40-1957-1]
[Maksuton, toimituskulut 5 eur] Tilaa tiedonanto

Julkaisu kokonaisuudessaan

Asiasanat:

Mallan luonnonpuisto, biodiversiteetti, saamelaiset, poronhoito, luonnonsuojelu / Malla strict nature reserve, biodiversity, Sami people, reindeer herding, nature conservation

Tiivistelmä:

TIIVISTELMÄ:

Poronhoidon ja suojelun vaikutukset Mallan luonnonpuistossa –tutkimushanke käynnistettiin vuonna 2001 selvittämään porolaidunnuksen tai sen puuttumisen todennäköisiä ekologisia ja sosiokulttuurisia seurauksia. Taustalla oli 1990-luvun lopulla puhjennut ympäristökiista porolaidunnuksesta puiston alueella, jossa se on kielletty. Käsivarren paliskunnan porosaamelaiset katsoivat että alue tulisi saattaa takaisin laidunnuksen piiriin, osa biologeista ja luonnonsuojelijoista vastusti ajatusta jyrkästi ja ennusti alueen luonto- ja tutkimusarvojen tuhoutuvan, mikäli laidunnus sallitaan.

Mallan suojelualue perustettiin vuonna 1916 metsänhoitaja Justus Montellin aloitteesta. Montellin esityksen myötä myös poronhoito kiellettiin alueella eikä neuvotteluja asiasta saamelaisten kanssa käyty. Tämä yhdessä laajemman virkavaltaisen hallintokulttuurin kanssa loi pohjaa katkeruudelle, mutta laidunnus jatkui suojelualueella kaikessa hiljaisuudessa aina 1950-luvulle. Sen jälkeen Malla oli suhteellisen poroton aina 1990-luvulle saakka, jolloin isompia tokkia laidunsi puistossa kesäaikaan. Muutoksen taustalla oli muiden maankäyttöpaineiden lisääntyminen Kilpisjärven kesälaidunalueella, poronhoidon taloudellinen ahdinko ja kulttuurimuutokset, sekä saamelaisten lisääntynyt aktiivisuus puolustaa omia intressejään.

Tutkimushankkeen käynnistyessä oli vallalla yleinen käsitys, että porolaidunnus järjestelmällisesti ja merkittävässä määrin uhkaa puiston uhanalaista putkilokasvi- ja perhoslajistoa. Tämä käsitys on uusien tutkimustulosten myötä osoittautunut virheelliseksi. Laidunnuksella on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia lajistoon, ja monet lajit ovat varsin neutraaleja suhteessa poroon. Kaikkien lajien kukoistusta ei voi saavuttaa samanaikaisesti oli laidunnusta tai ei, joten viime kädessä joudutaan päättämään millaista luontoa ja lajistoa puistoon halutaan.

Lajistonsuojelun kannalta on oleellista laidunnuspaineen määrä ja ajallinen toistuminen. Vuorottelu intensiivisen kesälaidunnuksen ja rauhoitusvuosien välillä olisi luultavasti ihanteellisin tilanne suojelutavoitteiden kannalta. Jatkuva jokavuotinen korkea laidunnuspaine tai laidunnuksen täydellinen puuttuminen olisivat todennäköisesti suojelun kannalta huonoimmat vaihtoehdot.

Mallan luonnonpuistoon liittyy kuitenkin muitakin arvoja ja intressejä, kuin harvinaisen ja uhanalaisen lajiston suojelu. Puiston tulee palvella tieteellistä tutkimusta, Käsivarren porosaamelaisille se edustaa arvokasta kesälaidunta ja alueeseen liittyy voimakkaita henkilökohtaisia tunteita ja pyrkimyksiä, jotka ovat näytelleet keskeistä roolia ympäristökiistassa. Mallan oikeasta käyttötavasta vallitsee ristiriitoja myös tutkijakunnan ja eri porokylien välillä. Kommunikaation heikko taso on ollut yksi konfliktia tuottanut ja ylläpitävä tekijä.

Mallan luonnonpuiston käytön kestävyyden edellytys on se, ettei tutkimuksellisia edellytyksiä ja suojeluarvoja turmella, ja että poronhoidon tarpeet tunnustetaan ja niistä huolehditaan. Jatkossa tarvitaan avoimempaa keskustelua, arvopäämäärien kriittistä tarkastelua ja paikallistason toimijoille entistä laajempaa mahdollisuutta osallistua maankäytön suunnitteluun ja sitä koskevaan päätöksentekoon sekä vastuunkantoon.

ČOAHKKÁIGEASSU SÁMEGILLII

Boazodoalu ja suodjaleami váikkuhusat Malla luonddumeahcis – dutkanfidnu álggahuvvui j. 2001 čielggadeami várás bohccuid guođoheami dahje dan váiluma jáhkkehahtti ekologalaš ja sosiokultuvrralaš čuovvumušaid. Ášši duogážin lei 1990 – logu loahpas bohciidan birasriidu bohccuid guođoheamis luonddumeahci viidodagas, gos dat lei gildojuvvon. Giehtaruohttasa bálgosa boazosápmelaččat gehčče, ahte guovlu galggašii fas gullat guohtoneatnamiidda, oassi biologain ja luonddusuodjaleaddjiin vuostálaste jurdaga garrasit ja einnostedje guovllu luonddu- ja dutkanárvvuid duššat, juos guođoheapmi lea lobálaš.

Malla suodjalanguovlu vuođđuduvvui j. 1916 meahccedikšu Justus Montell álgagis. Montell evttohusa mielde maiddái boazodoallu gildojuvvui guovllus iige áššis ráđđádallon sápmelaččaiguin. Dát ovttas viidásut virgeválddálaš hálddahuskultuvrrain lážii vuođu bahčavuhtii, muhto guođoheapmi joatkašuvai suodjalanguovllus jaskesvuođas álo 1950 – logu rádjai. Dan maŋŋá Mallas eai lean bohccot olus 1990 – logu rádjai, goas stuorát ealut guhto luonddumeahcis geassit. Nuppástusa duohken lei eará eanageavaheami lassáneapmi Gilbbesjávrri geasseguohtoneatnamiin, boazodoalu ekonomalaččat váttes dilli ja kulturnuppástusat, sihke sápmelaččaid lassánan aktiivvalašvuohta bealuštit iežaset intreassaid.

Dutkanfidnu álggadettiin lei fámus almmolaš áddejupmi, ahte bohccuid guohtun systemáhtalaččat ja mearkkašahtti mearis áitá luonddumeahci áitatvuloš bohccesáttuid ja beaiveloddešlájaid. Ođđa dutkanbohtosiid mielde dát áddejupmi gávnnahuvvui leat boastut. Bohccuid guohtumis leat nu miehtemielalaš go negatiivvalaš váikkuhusat šlájaide, ja máŋggat šlájat leat oalle neutrálat bohcco ektui. Buot šlájaid bures birgema ii sáhte juksat seammaáigásaččat guhto bohccot doppe dahje eai, nu ahte iešalddes gártá mearriduvvot makkár luondu ja šlájat háliduvvojit luonddumeahccái. Šlájaid suodjaleami dáfus lea mihtilmas guođoheami mearri ja dan dávjodat. Vurohallan intensiivvalaš geasseguohtuma ja ráfáidahttinjagiid gaskkas livččii jáhku mielde buoremus dilli suodjalanulbmiliid dáfus. Fásta juohkejahkásaš alla guođohandeaddu dahje guođoheami dievaslaččat váilun livčče jáhkkimis suodjaleami dáfus fuonimus molssaeavttut.

Malla luonddumeahccái laktásit goittotge earáge árvvut ja intreassat, go hárvenaš ja áitatvuloš šlájaid suodjaleapmi. Luonddumeahcci galgá bálvalit dieđalaš dutkama, Giehtaruohttasa boazosápmelaččaide dat ovddasta divrras geasseguohtoneatnama ja guvlui laktásit nana persovnnalaš dovddut ja figgamušat, main leamaš guovddáš rolla birasriiddus. Malla rivttes geavahanvuogis leat ruossalasoainnut maiddái dutkiid ja sierra boazosiiddaid gaskkas. Gulahallama heajos dássi leamašan okta ášši, mii dagahii ja doalai konflivtta.

Malla luonddumeahci geavaheami gierdama eaktun lea dat, ahte dutkanvejolašvuođat ja suodjalanárvvut eai duššaduvvo, ja ahte boazodoalu dárbbut dovddastuvvojit ja dain fuolahuvvo. Boahttevuođas dárbbašuvvo rahpasut ságastallan, árvomihttomeriid kritihkalaš guorahallan ja báikkálaš doaibmiid viidásut vejolašvuohta go ovdal oassálastit eanageavaheami plánemii ja dan guoski mearrádusdahkamii sihke vásttu váldimii.

SUMMARY:

The research project The effects of reindeer grazing and nature conservation on strict nature reserve Malla was launched in 2001 to investigate the possible ecological and socio-cultural consequences of reindeer herding or lack of it. The background of the project is provided by an environmental conflict that took place in the late 1990s when large herds of reindeer entered the nature reserve. The local Sámi people were of the opinion that grazing should be permitted as it had been in the past while some researchers and conservationists were vehement in their opposition to this, arguing that the conservation and scientific values of the reserve would be destroyed.

Malla strict nature reserve was established in 1916 following the initiative of forester Justus Montell. At the time, no negotiations were entered into with the Sámi people and this constituted the foundation bitter feelings that remain to this day. Nevertheless, reindeer were grazed in the area in secret up to the 1950s. Since then and up to the late 1990s Malla has been more or less free of reindeer. The reason for the change lies in changes in land-use patterns in the area, the economic recession and cultural changes of reindeer herding. Moreover, Sámi people have been more active in defending their interests as indigenous people since the 1960s.

When the project was launched, the prevailing opinion was that grazing does constitute a large-scale threat to rare and endangered vascular plants and butterfly species. In the light of the latest research knowledge, this argument has become untenable. Grazing does disturb or threaten some species, but others benefit from it or are neutral to it. Ultimately, we cannot have all the species in their greatest numbers and we need to decide what species and what kind of an environment we want to support.

The key aspect for conservation of biodiversity is to keep the grazing pressure at an optimal state. The best situation would probably be to have the intensity of grazing vary from high to zero on a temporal scale. Continuous high pressure, as well as the total lack of grazing, are probably the worst scenarios.

Malla strict nature reserve is also loaded with objectives and values other than the conservation of rare species. It was established as an area for scientific experiments, while for the Sámi people it represents an important summer pasture area and many people project attach personal interests and emotions to the area. These interests and emotions play important roles in the conflict.

There is also disagreement among researchers and reindeer herders as to what is the correct way to use the reserve. The lack of communication between the stakeholders is a key factor that has kept the conflict on the boil. For sustainable development and use of the Malla area it is crucial that scientific and conservation values are taken care of along with the needs of reindeer herding. In future we need more open communication, critical reviewing of the goals and objectives, and greater opportunities for local people to participate in land-use planning and decision-making

Yksikkö: Kolarin toimintayksikkö