Metsänomistajien ja kansalaisten näkemykset metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisesta.

Horne, Paula, Koskela, Terhi & Ovaskainen, Ville (toim.). 2004
Metsšntutkimuslaitoksen tiedonantoja 933. 110 s.
[ISBN 951-40-1943-1]

[Maksuton, toimituskulut 5 eur] Tilaa tiedonanto

Asiasanat:

luonnon monimuotoisuus, metsien suojelu, ohjauskeinot, kansalaiset, yksityismetsänomistajat

Sisällys:

Tiivistelmä
Abstract
Alkusanat

1 Johdanto
1.1 Metsien monimuotoisuuden suojelun kehittämistarpeet
1.2 Tutkimuksen tarkoitus

2 Metsien monimuotoisuuden turvaamisen toteutus
2.1 Metsien suojelun nykyiset toteutustavat
2.2 METSO-ohjelman uudet politiikkakeinot
2.2.1 Luonnonarvokauppa
2.2.2 Tarjouskilpailu
2.2.3 Metsäluonnon monimuotoisuuden yhteistoimintaverkosto
2.2.4 Luonnonhoitoalueet
2.2.5 METSO-ohjelman muut osa-alueet

3 Aikaisemmat tutkimukset suomalaisten suhtautumisesta
  metsien suojeluun
3.1 Kansalaisten suhtautuminen metsien suojeluun
  Ikkuna 1: Etel√§-Suomen metsien suojelun kannatus
  ‚Äď mets√§nomistajat ja muu v√§est√∂
3.2 Metsänomistajien suhtautuminen metsien suojeluun
  Ikkuna 2: Mets√§nomistajien tiedot luonnon monimuotoisuutta
  edist√§v√§st√§ mets√§nhoidosta

4 Kansalais- ja metsänomistajatutkimuksissa käytetyt menetelmät
4.1 Monimuuttujamenetelmät
4.2 Hypoteettisen valinnan menetelmä

5 Kansalaisten mielipiteet metsien
  monimuotoisuuden turvaamisesta
5.1 Kansalaistutkimuksen aineisto
5.1.1 Kansalaiskysely
5.1.2 Kyselyyn vastanneiden kuvaus
5.1.3 Kansalaisten asenteet metsiä ja niiden suojelua kohtaan
5.1.4 Kansalaisten ryhmittely asenteiden perusteella

5.2 Kansalaisten käsitykset luonnon monimuotoisuudesta
5.2.1 Metsäluonnon monimuotoisuus kansalaisten kuvaamana
5.2.2 Monimuotoisuuden sisältö: väittämät
5.2.3 Monimuotoisuuden uhat

5.3 Kansalaisten suhtautuminen luonnonarvojen tuottamiseen
  ja suojeluun
5.3.1 Metsien hoidossa ja käytössä tärkeinä pidetyt seikat
5.3.2 Kansalaisten käsitykset suojelutilanteesta
5.3.3 Suhtautuminen suojelutoimien sosio-ekonomisiin vaikutuksiin
5.3.4 Suhtautuminen suojelukeinoihin ja
  mets√§nomistajalle maksettaviin korvauksiin ja palkkioihin

5.4 Suojeluhalukkuuden riippuvuus suojelun toteutuskeinoista
  ja sosio-ekonomisista vaikutuksista
5.4.1 Eri tekijöiden vaihtosuhteet
5.4.2 Suojeluhalukkuus ryhmittäin
5.4.3 Suojeluskenaarion vaikutus kansalaisten hyvinvointiin

5.5 Kansalaistutkimuksen johtopäätökset

6 Metsänomistajien suhtautuminen
  yksityismetsien monimuotoisuuden turvaamiseen ja
  sen toteutuskeinoihin

6.1 Metsänomistajatutkimuksen aineisto
6.1.1 Metsänomistajakysely
6.1.2 Kyselyyn vastanneiden kuvaus
6.1.3 Metsänomistuksen tavoitteet ja metsänomistajien ryhmittely

6.2 Metsänomistajien suhtautuminen luonnonarvojen tuottamiseen
  ja suojeluun
6.2.1 Metsänomistajien käsitykset yksityismetsien suojelutilanteesta
6.2.2 Vapaaehtoisen suojelun yleisyys nykyisellään

6.3 Suojeluratkaisujen hyväksyttävyys omalla tilalla
6.3.1 Suojelu palkkiota tai korvausta vastaan
6 .3.2 Suojelu ilman palkkiota tai korvausta
6.3.3 Tärkeimmät syyt suojeluratkaisujen torjumiseen
6.3.4 Perusteet luonnonarvojen suojelulle omalla tilalla
6.3.5 Suojeluhalukkuuteen liittyvät taustatekijät

6.4 Suhtautuminen suojeluratkaisuihin yksityismetsissä yleensä
6.4.1 Suojeluratkaisun hyväksyttävyydelle tärkeimmät tekijät
6.4.2 Suojelusopimuksen hyväksyttävyys osatekijöittäin
  Ikkuna 3. Mets√§nomistajien n√§kemyksi√§ suojelukysymyksist√§

6.5 Sopimusehtojen vaikutukset metsänomistajan hyvinvointiin
  ja tarvittavaan palkkioon
6.5.1 Sopimusehtojen vaikutus suojeluvaihtoehdon hyväksymiseen
6.5.2 Hyvinvointivaikutukset ja tarvittava palkkio

6.6 Metsänomistajien suhtautuminen yhteistoimintaan
  luonnonarvojen suojelussa
  Ikkuna 4. Mets√§nomistajien yhteistoiminta suojelussa:
  tausta, mahdollisuudet ja esteet

6.7 Johtopäätökset metsänomistajatutkimuksesta


7 Yhteenveto ja johtopäätökset

7.1 Tutkimuksen tausta ja toteutus
7.2 Keskeisimmät tulokset
7.2.1 Omistusoikeudet ja oikeudenmukaisuus
7.2.2 Hyvinvointivaikutukset
7.2.3 Kustannustehokkuus
7.2.4 Suojelun yhteiskunnallinen hyväksyttävyys
7.2.5 Kansalaisten käsitykset monimuotoisuudesta
7.2 Tulosten yleistettävyys ja jatkotarkastelut
7.4 Johtopäätöksiä

Kirjallisuus
Liitteet
Liite 1. Kansalaistutkimuksen kyselylomake
Liite 2. Metsänomistajatutkimuksen kyselylomake

Tiivistelmš:

Tiivistelmä:

Luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta on tullut tärkeä kansainvälisen ja kansallisen metsä- ja ympäristöpolitiikan kysymys. Vuoden 2002 lopulla hyväksytyssä METSO-toimintaohjelmassa tavoitteeksi on ekologisten arvojen rinnalle noussut suojelupolitiikan yhteiskunnallisen hyväksynnän lisääminen ja siihen liittyvien konfliktien vähentäminen.

Tämän julkaisun tavoitteena on luoda kokonaiskuva suomalaisten yleensä ja erityisesti metsänomistajien suhtautumisesta metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, sen toteutuksessa käytettäviin ohjauskeinoihin sekä sen eräisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin. Julkaisu perustuu kahteen Metsäntutkimuslaitoksessa tehtyyn valtakunnalliseen kyselytutkimukseen. Koko aikuisväestölle suunnattu kysely toteutettiin vuonna 2002 ja erikseen yksityismetsänomistajiin kohdistettu kysely vuonna 2003 METSO-ohjelman ollessa käynnistymässä.

Kansalaisista kolme neljäsosaa kannatti metsien suojelun lisäämistä maan eteläosissa nykyisestä 1,8 prosentin tasosta. Kansalaisten arvostuksissa oli merkittäviä painotuseroja. Osa kansalaisista painotti metsien hyötykäyttöä ensi sijassa raaka-aineiden lähteenä, osa taas aineettomia ja luontoarvoja. Ryhmittäin tarkasteltaessa osoittautui, että suojelun toteutustavasta riippumatta hyötykäyttöä korostava ryhmä häviäisi ja luontoarvoja painottava ryhmä hyötyisi lisäsuojelusta. Lähes kaksi kolmasosaa kansalaisista katsoi, että suojelua kehitettäessä tulisi käyttää ensi sijassa vapaaehtoisia keinoja, kuten sopimuksia ja neuvontaa. Kansalaisten maksuhalukkuus lisäsuojelun toteuttamiseksi on tässä tapauksessa suurempi kuin maanhankintaa käytettäessä. Kolme neljäsosaa kansalaisista katsoi, että maanomistajalle maksettavan palkkion tulee kattaa vähintään suojelun vuoksi menetetyt puunmyyntitulot täysimääräisinä. Ratkaisut, joihin sisältyy täysi korvaus maanomistajalle, näyttävät siten vastaavan vallitsevia käsityksiä suojelun kustannusten oikeudenmukaisesta jakautumisesta.

Metsänomistajien kannatus perinteisen, maanhankintaan perustuvan suojelun lisäämiselle yksityismailla oli vähäistä. Metsänomistajista lähes kaksi kolmasosaa piti yksityismetsien suojelun nykyistä tasoa sopivana ja yli viidesosa liian korkeana, ja sen lisäämistä kannatti noin 7 prosenttia. Maanhankintaa joustavammat ratkaisut monimuotoisuuden turvaamiseksi hyväksyttiin kuitenkin selvästi yleisemmin. Kolmasosa vastaajista valitsi nykytilan ja suojeluvaihtoehdon väliltä aina suojeluvaihtoehdon. Runsas kolmasosa metsänomistajista myös ilmoitti tehneensä omaehtoisesti toimia oman tilansa luonnonarvojen säilyttämiseksi. Suojelusopimusten hyväksyttävyys metsänomistajan näkökulmasta riippui voimakkaasti sopimuksen ehdoista, kuten aloitteentekijästä, sopimuksen kestosta sekä siihen sisältyvistä käyttörajoituksista ja palkkioista. Erityisen tärkeänä pidettiin omistusoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden säilymistä.

Vaikka yksityismaiden suhteellisen pienialaisten kohteiden suojelusopimukset eivät voikaan korvata perinteistä maanhankintaa ja pysyviä suojelualueita monimuotoisuuden turvaamisen perusverkostona, METSO-ohjelman uudet keinot ovat tulosten valossa lupaava täydennys monimuotoisuuden suojelun keinovalikoimaan. Vapaaehtoisuuden korostaminen voi lisätä monimuotoisuuden suojelun yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja siten vähentää siihen liittyviä ristiriitoja. Joustavat, kannustavat keinot antavat periaatteessa mahdollisuuden lisätä myös suojelun kustannustehokkuutta. Taloudellisten kannustimien lisäksi ns. informaatio-ohjaus, kuten yleinen monimuotoisuustiedon lisääminen ja neuvonta, on suojelupolitiikan tärkeä osa.

Abstract:

Safeguarding forest biodiversity in Finland ‚Äď Citizens‚Äô and non-industrial private forest owners‚Äô views

Safeguarding forest biodiversity has become an important issue internationally as well as in national forest and environmental policies. In Finland, the METSO Forest Biodiversity Programme for Southern Finland was accepted in 2002. Alongside ecological values, increasing the social acceptance of forest conservation policies and reducing conservation related conflicts is recognized as an important objective in the METSO Programme. To meet this aim, METSO proposed a set of new incentive-based policy instruments, such as nature values trading and competitive tendering, to be tested in 2003‚Äď2007.

This publication aims at providing an overall view of Finnish citizens’ and non-industrial private forest owners’ attitudes toward biodiversity conservation, their preferences for policy instruments used in its implementation, and their perceptions of some of its social and economic implications. The publication is based on two nation-wide surveys carried out by the Finnish Forest Research Institute, one targeting the general population in 2002 and the other focusing on NIPF owners in 2003 when the METSO programme was being launched.

Three out of four citizens supported an increase in forest conservation in Southern Finland from the current level. Notable differences were found in citizens’ preferences for various forest benefits. Part of citizens emphasized the utilization of forests mainly as a source of wood, while the other part emphasized the intangible and nature values of forests. A welfare analysis suggested that irrespective of policy instruments used, increased forest conservation would imply a welfare loss to the former group, while the latter group would experience a gain. Nearly two thirds of citizens agreed that forest conservation should mainly be implemented by using instruments such as voluntary contracts and information. Given such instruments, citizens’ willingness to pay for increased conservation would be greater than in the case of land acquisition. Three out of four citizens considered that the payments to the landowners should cover at least the full amount of forgone timber revenues. Thus, arrangements that involve a full compensation to landowners seem to be in line with citizens’ perceptions of the fair distribution of the costs of conservation.

Forest owners showed little support to an increase in traditional, land acquisition-based conservation in private lands. Nearly two thirds of NIPF owners considered the current level of conservation in private forests as suitable, more than a fifth considered even the current level as excessively high, and increased conservation was supported by appr. 7 per cent of respondents. However, more flexible arrangements for safeguarding biodiversity were considered much more acceptable. In choice situations between the status quo and increased conservation based on voluntary contracts, one third of forest owners always chose a conservation option. Every third forest owner had also taken actions to protect the natural values on his or her own land on a fully voluntary basis. The acceptability of conservation contracts was strongly affected by the terms of the contract, such as the initiator, duration, restrictions on forest use, and payment details. Generally, the ability to retain one’s property rights and sovereignty was of particular importance.

While contract-based conservation with relatively limited scale in private lands cannot replace the permanent conservation areas as the basic network of biodiversity conservation, the results suggest that the new instruments are promising new tools to complement the choice of policy instruments. The emphasis on voluntariness may increase the social acceptability of conservation and thereby reduce the potential for conflicts. In principle, the incentive-based flexible instruments also give a chance to improve the cost-efficiency of nature conservation. In addition to economic incentives, information-based instruments are an important part of successful policies.


Linkit: Hanke 3276: Metsien julkishyödykkeiden tarjonnan ohjauskeinot, Hanke 8276: Metsäluonnon monimuotoisuuden talous ja ohjauskeinot, BIOdiversity and Economics for CONservation (BIOECON)

YksikkŲ: Vantaan toimintayksikkŲ
Ohjelma: Julkinen tuki ja kilpailu metsšalalla
Hankkeet: Metsien julkishyŲdykkeiden tarjonnan ohjauskeinot, Metsšluonnon monimuotoisuuden talous ja ohjauskeinot

Alkuun

Tuotettu Metlan tietokannasta 02.10.2014 13:46   Palaute

Metla | Julkaisut
Tiedonannot | 2006 | 2005 | 2004 | 2003 | 2002 | Tilaa tiedonanto

Metlan etusivulle