Julkinen tuki yksityismetsätaloudessa.
Aarnio, Jukka (toim.).. 2004
Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 923. 111 s.
[ISBN 951-40-1923-7]
[Maksuton, toimituskulut 5 eur] Tilaa tiedonanto
Asiasanat:
investoinnit, julkinen tuki, kannattavuus, metsänparannus, yksityismetsät
Sisällys:
1 Johdanto1.1 Puuntuotannon investoinnit ja julkinen tuki: taustaa
1.2 Metsätalouden julkisen tuen yleiset perustelut
1.3 Investointien julkisten tukien luokittelu
1.4 Teoksen tarkoitus ja sisältö
2 Julkinen valta toiminnan suuntaajana
2.1 Puuntuotannon julkinen rahoitus
2.1.1 Metsäpolitiikan päämäärät
2.1.2 Investointitavoitteet ja niiden toteutuminen
2.1.3 Julkisen rahoituksen kasvu- ja kannustevaikutukset
2.1.4 Yksityismetsien kokonaisinvestoinnit ja tukirahoituksen kohdentuminen
2.2 Tukirahoituksen hallinnointi ja ammattiapu
2.2.1 Nykymuotoisen metsäkeskusorganisaation tausta
2.2.2 Metsäohjelmat ja pysyvä metsänparannuslaki 1960- luvulta alkaen
2.2.3 Metsä 2000 -ohjelman aikana resurssit suurimmillaan
2.2.4 Metsätalouden ympäristöohjelma 1994 ja Kansallinen metsäohjelma 2010
2.3 Verotus tukimuotona
2.3.1 Metsätulojen verotus ja siihen liittyvät kannustimet
2.3.2 Metsätalouden verokertymä
2.3.3 Metsäverojen sisältämät tuet
2.3.4 Metsätalouden verotuet kannustimina
3 Julkinen tuki ja investointikäyttäytyminen
3.1 Metsänomistajat julkisen tuen käyttäjinä
3.2 Julkisen tuen vaikutukset investointipäätöksiin
3.2.1 Metsänhoidon investointeihin vaikuttavat tekijät
3.2.2 Julkisen tuen vaikutukset
3.2.3 Tukipolitiikan ongelmia ja tuloksellisuuden arviointia
4 Investointien yksityistaloudellinen kannattavuus
4.1 Tilakohtaiset hankkeet
4.1.1 Metsänuudistaminen
4.1.2 Metsikön alkukehitys
4.1.3 Metsänlannoitus
4.2 Yhteishankkeet
4.2.1 Metsäteiden rakentaminen
4.2.2 Uudisojitus
4.2.3 Kunnostusojitus
5 Metsänparannustoiminnan kansantaloudelliset vaikutukset
5.1 Metsätalous ja metsänparannus kansantaloudessa
5.2 Investointien vaikutukset puuston kokonaismäärään ja puun tarjontaan
5.3 Välittömät ja välilliset vaikutukset tuotantoon, arvonlisäykseen ja työllisyyteen
5.4 Välittömän tuen toimialoittaiset vertailut ERA-analyysillä
6 Julkinen tuki yksityismetsätaloudessa: Yhteenveto ja johtopäätökset
6.1 Tukien merkitys yksityismetsätalouden investoinneissa
6.2 Tukipolitiikan tulosten arviointia ja opetuksia
Kirjallisuus
Tietoikkunat
Metsäpolitiikan päämäärät ja investointien julkinen rahoitus
Puuntuotannon julkisen rahoituksen alueellinen ja sosiaalinen rakenne
Metsänparannuslainojen sisältämä korkotuki vuosina 1962–2001
Julkinen tuki ja ammattiapu tärkeitä myös Pohjois-Amerikassa
Kokonaistuotos-ERA ja kokonaistuotoksen netto-ERA, sekä tuki ja nettotuki työtuntia kohden.
Tiivistelmä:
Julkaisun tavoitteena on luoda kokonaiskuva yksityismetsätalouden julkisesta tuesta ja sen merkityksestä metsänparannuslainsäädännön alkuvaiheista alkaen. Pääpaino on 1960-luvulla alkaneessa edistyvän puuntuotannon kaudessa, jonka aikana julkisen vallan myötävaikutuksella toteutettiin laajamittaiset puuntuotannon toimenpide- ja rahoitusohjelmat. Metsäpolitiikan tavoitteenasettelua ja tukirahoituksen kohdentumista tarkastellaan myös meneillään olevalla kestävän metsätalouden kaudella. Puuntuotantoon käytetyt julkiset varat lisääntyivät merkittävästi MERA-kaudella vuosina 1965–1975. Saavutettu vajaan 100 miljoonan euron vuotuinen tukirahoituksen taso säilyi likimain samansuuruisena aina 1990-luvun alkupuolelle asti. MERA-kaudella rahoituksen pääpaino oli ojituksissa. Sen jälkeen päätyölajeja ovat tukirahoituksella mitattuna olleet taimikonhoito, metsäteiden rakentaminen, vajaapuustoisten alueiden uudistaminen ja nykyisin nuoren metsän hoito. Tukirahoituksen hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien ammattiapuorganisaatioiden rahoitus kasvoi 1960-luvun alusta nelinkertaiseksi 1990-luvun alkuun mennessä. Julkisen tukirahoituksen tavoitteena on ollut kannustaa metsänomistajia investoimaan nimenomaan harkinnanvaraisiin metsänparannushankkeisiin. Vuosien 1994–1999 aikana runsas kolmasosa metsänomistajista olikin käyttänyt julkista tukea ainakin yhteen hankkeeseen. Sekä julkisen tuen käyttö että neuvontaan osallistuminen vaikuttivat selvästi investointeja lisäävästi. Tukirahoituksen alueellisesta porrastuksesta huolimatta investointien yksityistaloudellista kannattavuutta ei ole onnistuttu tasoittamaan, vaan kaikilla tarkasteluissa mukana olleilla työlajeilla kannattavuus oli Etelä- Suomessa parempi kuin Pohjois-Suomessa. Julkisen tukirahoituksen ja metsänomistajien oman toiminnan ansiosta yksityismetsien puuston kokonaistilavuus on lisääntynyt runsaasta 1 000 miljoonasta kuutiometristä 40–50 prosentilla viimeisten 40 vuoden aikana. Vuotuinen tilavuuskasvu on lisääntynyt vastaavasti vajaalla 20 miljoonalla kuutiometrillä, josta yli puolet voidaan katsoa metsänparannusinvestointien ansioksi. Tilavuuden kasvun arvioidaan lisänneen yksityismetsien kuitupuun tarjontaa 60 prosentilla ja tukkipuun 40 prosentilla verrattuna 1960-luvun alkuun. Puun tarjonnassa lisäys merkitsee kokonaisuudessaan vähän yli 10 miljoonaa kuutiometriä, joka merkitsee koko kansantalouden kannalta 16 000 henkilön työllisyyttä ja 1,4 miljardin euron arvonlisäystä vuodessa. Julkisen tukirahoituksen osuus yksityismetsien puuntuotannon kokonaisinvestoinneista on selvästi supistunut jaksolla 1960–2000. Tämä voidaan tulkita niin, että julkisen tuen kannustinvaikutus on korostunut ja puhtaan kustannustenjakovaikutuksen merkitys vähentynyt. Kokonaistuotoksen arvoon tai työvoiman määrään suhteutettuna metsätalouden ja metsäsektorin muiden toimialojen saama välitön julkinen tuki ei juurikaan poikkea muiden toimialojen keskimääräisestä tasosta. Lisäksi tuet kohdistuvat pääsääntöisesti pienistä yksiköistä koostuviin toimialoihin, kuten yksityismetsätalouteen ja huonekaluteollisuuteen.
Yksikkö: Vantaan toimintayksikkö
Hanke: Metsä- ja puutalouden kilpailukyky
Tuotettu Metlan tietokannasta 12.06.2008 14:03 Palaute
Metla | Julkaisut
Tiedonannot |
2006 |
2005 |
2004 |
2003 |
2002 |
Tilaa tiedonanto
