Mänty- ja koivupienpuun käyttömahdollisuudet rakennepuutuotteissa (EWP). Tekesin osarahoittaman esiselvityshankkeen loppuraportti.

Heräjärvi, Henrik, Jouhiaho, Aki, Tammiruusu, Vesa, Nuutinen, Tuula, Väärä, Tuomo & Verkasalo, Erkki. 2003
Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 890. 58 s. + 2 liitettä.
[ISBN 951-40-1877-X]
[Maksuton, toimituskulut 5 eur] Tilaa tiedonanto

Asiasanat:

EWP, koivu, mänty, pienpuu, rakennepuutuotteet

Sisällys:

Tiivistelmä:

Rakennepuutuotteilla (Engineered Wood Products) tarkoitetaan puutuotteita, jotka on valmistettu liimaamalla yhteen puulastuja, säleitä, viiluja tai muita pilkottuja puupartikkeleita siten, että tuotteesta on saatu kimmoisuus-, lujuus- ja osin myös kosteuselämisominaisuuksiltaan massiivipuuta tasalaatuisempi. Tämän esitutkimuksen tavoitteena oli tutkia, onko suomalaisesta mänty- ja koivupienpuusta mahdollista valmistaa rakennepuutuotteita raaka-aineominaisuuksien ja raaka-aineen teknis- taloudellisten hyödyntämismahdollisuuksien puolesta. Kotimainen mänty- ja koivupienpuu ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan pääosin kilpailukykyisiä raaka-aineita verrattuna muualla maailmassa rakennepuutuotteisiin käytettäviin puulajeihin. Laboratoriokokeissa havaittiin, että kooltaan OSB- levylle tyypillisistä lastuista on mahdollista valmistaa lujaa ja jäykkää rakennepuupalkkia, edellyttäen että lastujen suuntaamisessa onnistutaan riittävän hyvin. Pieniläpimittaisesta männystä ja koivusta laboratoriossa valmistettujen, lähinnä pienidimensioista OSL- palkkia muistuttavien koekappaleiden lapetaivutuslujuudet vaihtelivat 40-52 MPa:n välillä ja taivutuskimmoisuudet 6500-8600 MPa:n välillä, kun järeän mäntytukin oksattomasta pintaosasta tehtyjen optimilaatua edustaneiden vertailukoekappaleiden lapetaivutuslujuus oli keskimäärin 59 MPa ja -kimmoisuus 9700 MPa. Aiempien selvitysten perusteella lienee selvää, että kotimaassa voidaan investoida lähinnä johonkin OSB-levyä pienemmällä tuotantovolyymilla valmistettavaan palkki- tai levytuotteeseen. Valmistettavissa olevia tuotteita samoin kuin tuotteiden valmistusmenetelmiä rajoittavat monet tuotesuojaukset. Tarkastelluilla metsäkeskusalueilla (Kaakkois-Suomi, Häme-Uusimaa, Lounais-Suomi, Etelä-Pohjanmaa) on vuoden 2001 toteutuneisiin hakkuisiin suhteutettuna pääsääntöisesti joko ennallaan pysyvä tai kasvava vuotuinen kuitupuun hakkuupotentiaali. Vuonna 2001 toteutuneet hakkuut olivat keskimäärin 1/3 – 2/3 suurimman kestävän hakkuumäärän arviosta. Poikkeuksena oli Etelä-Pohjanmaan alue, jossa hakkuut olivat vuonna 2001 lähes suurimman kestävän hakkuusuunnitteen mukaiset. Tältä kannalta tarkasteltuna uuden pienpuuta käyttävän teollisuuden luominen jollekin kyseisistä alueista on mahdollista.

Yksikkö: Joensuun toimintayksikkö
Ohjelmat: Puunkäytön mahdollisuudet ja puutuotteiden menekki, Metsätalouden suunnittelun tutkimusohjelma
Hankkeet: Metsätalouden mallintaminen ja analyysit, Mekaanisen puunjalostuksen uudet jatkojalosteet, Suomalaisen pienpuun soveltuvuus EWP-tuotantoon