Metsän optimaalinen kiertoaika: Lähestymistavat ja niiden talousteoreettinen perusta

Viitala, Esa-Jussi
Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 848. 128 s.
[ISBN 951-40-1828-1]

[Hinta 25 €] Tilaa tiedonanto

Asiasanat:

metsän optimaalinen kiertoaika, Faustmannin malli

Sisällys:

1. Johdanto
2. Keskeiset käsitteet: kiertoaika, kestävyys ja normaalimetsä
3. Varhaiset tutkimukset kiertoajasta
 3.1 Merkantilismin aikakausi
 3.2 Ensimmäiset taloudelliset harvennushakkuu- ja kiertoaikalaskelmat
 3.3 Reventlow ja metsänkasvatuksen kannattavuus
 3.4 Taloudellisen liberalismin vaikutus kiertoaikalaskelmiin
 3.5 Maankorkoteorian synty Saksassa
 3.6 Kysymys metsämaan arvosta
4. Kiertoajan erilaiset määrittämisperiaatteet
 4.1 Biologiset kiertoajat
 4.2 Suurimman puuntuotannon kiertoaika
 4.3 Teknilliset kiertoajat
 4.4 Suurimman metsänkoron kiertoaika
 4.5 Yhden kiertoajan malli
 4.6 Maankorkoteoria
  4.6.1 Faustmannin malli
  4.6.2 Preßlerin ratkaisu optimointiongelmaan
  4.6.3 Ohlinin vaihtoehtoinen ratkaisutapa
 4.7 Sisäisen koron menetelmä
 4.8 Rajakannattavuuden periaate
 4.9 Eri kiertoaikaperiaatteiden tulosten vertailu
5. Maankorkoteorian oletukset
 5.1 Tasaikäinen metsä
 5.2 Täydellinen kilpailu ja ennakkotietämys
 5.3 Täydelliset pääoma- ja maamarkkinat
 5.4 Oletusten realistisuus
6. Faustmannin mallin komparatiivinen statiikka ja raakapuun tarjonta
 6.1 Samuelsonin ja Hartmanin havainnot
 6.2 Faustmannin mallin komparatiivinen statiikka
 6.3 Faustmannin malli ja raakapuun tarjonta
7. Faustmannin mallin laajennukset
 7.1 Ei-autonomiset kiertoaikamallit
 7.2 Epävarmuus
  7.2.1 Epävarmuuden mallintaminen
  7.2.2 Suhtautuminen riskiin ja päätöksentekoprosessin luonne
  7.2.3 Epävarmuutta koskevat empiiriset kiertoaikasovellukset
 7.3 Epätäydelliset pääomamarkkinat
  7.3.1 Varhaiset tutkimukset epätäydellisten pääomamarkkinoiden vaikutuksista kiertoaikaan
  7.3.2 Kiertoaika- ja elinkaarimallien yhdistäminen
  7.3.3 Normaalimetsän optimaalisuus
 7.4 Metsän muut kuin puuntuotannolliset hyödyt
8. Päätelmät
Kirjallisuus
Liitteet
Liite 1. Rajakannattavuuden analyyttinen tarkastelu, kun uudistamiskustannukset otetaan huomioon.
Liite 2. Paljaan maan arvon riippuvuus kantohinnasta p, korosta r ja uudistamiskustannuksista c.
Liite 3. Hartmanin (1976) malli.

Tiivistelmä:

Milloin metsässä kannattaa tehdä päätehakkuu, on yksi metsätalouden keskeisimmistä kysymyksistä, jota on pohdittu jo vuosisatojen ajan. Aiheen tärkeys johtuu siitä, että päätehakkuun edullisin ajankohta - metsän taloudellisesti optimaalinen kiertoaika - vaikuttaa periaatteessa kaikkeen metsänkäsittelyyn ja on siten läheisessä yhteydessä myös metsätalouden harjoittamisen kannattavuuteen, metsämaan arvoon ja raakapuun tarjontaan.

Tässä tutkimuksessa luodaan kattava ja systemaattinen kokonaiskuva siitä, millaisten teorioiden pohjalta metsävarojen optimaalista käyttöä voidaan lähestyä. Erityisen tarkkaan selvitetään, miten metsän kiertoajan erilaiset määrittämisperiaatteet ovat historiallisesti syntyneet ja kehittyneet, sekä millaisia talous-teoreettisia perusteita ja oletuksia niiden taustalta on. Lisäksi johdetaan ns. raja-kannattavuuden periaatetta hyväksi käyttäen talousteoreettisesti johdonmukainen tapa laskea normaalimetsän optimaalinen kiertoaika ja osoitetaan sen vastaavan Faustmannin mallia.

Viimeisten vuosikymmenien aikana tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että Faustmannin malli on talousteoreettisesti oikea tapa laskea metsän optimaalinen kiertoaika. Suomessa vallinnutta metsäekonomista ajattelua on kuitenkin hämärtänyt Nyyssösen vuonna 1958 esittämä rajakannattavuuden laskentatapa, jota soveltamalla on pyritty välttämään pitkäaikainen korkoa korolle laskenta. Ajattelua on hämärtänyt myös epätietoisuus ns. näyttäjäprosentin, v-arvon ja Faustmannin mallin kiinteästä yhteydestä toisiinsa. Tässä tutkimuksessa osoitetaan analyyttisesti, että Nyyssösen esittämä laskentatapa johtaa lyhyempiin kiertoaikoihin kuin Faustmannin malli, ja että talousteoreettisesti oikein sovellettuna rajakannattavuuden määrittämisessäkin tulee soveltaa korkoa korolle laskentaa.

Metsäekonomisen ajattelun hämärtyminen on heijastunut myös yksityismetsätalouden organisaatioiden antamiin metsänkäsittelyohjeisiin ja -suosituksiin. Jatkossa olisikin tarpeen, että niitä perusteltaisiin nykyistä huomattavasti johdonmukaisemmin ja läpinäkyvämmin. Jos suositukset eivät kaikilta osin perustu yleisesti hyväksyttyihin taloudellisuuden kriteereihin, tämä tulisi myös selkeästi kertoa metsänomistajille ja metsäammattilaisille. Samalla olisi myös perusteltava, miksi näistä kriteereistä on poikettu.

Yksikkö: Vantaan tutkimuskeskus
Ohjelma: Metsänkasvatuksen vaihtoehdot ja niiden puuntuotannolliset seuraukset
Hanke: Taloudellis-ekologiset vuorovaikutukset metsävarojen kestävässä käytössä

Alkuun

Tuotettu Metlan tietokannasta 05.08.2003   Palaute

Metla | Julkaisut
Tiedonannot | 2003 | 2002 | Tilaa tiedonanto

Metlan etusivulle