Yhteenveto
METSÄTILASTOLLINEN VUOSIKIRJA
1 METSÄVARAT
Suomen maapinta-alasta 87 prosenttia eli 26,3 miljoonaa hehtaaria on metsätalousmaata. Metsätalousmaa jaetaan puuntuotoskykynsä perusteella metsämaahan (20,1 milj. ha), kitumaahan (2,8 milj. ha) ja lähes tai täysin puuttomaan joutomaahan (3,2 milj. ha). Lisäksi metsätalousmaahan sisältyy 0,2 miljoonaa hehtaaria metsäteitä, puutavaran varastopaikkoja ym. Maa luokitellaan metsämaaksi, jos sen puuston hehtaarikohtainen kasvu yltää ohjekiertoaikaa käytettäessä vähintään keskimäärin yhteen kuutiometriin vuodessa. Kitumaalla raja on 0,1 kuutiometriä vuodessa, ja joutomaalla kasvu jää tätäkin vähäisemmäksi. Verrattaessa Suomen kansallisia metsätilastoja kansainvälisiin tilastoihin on huomattava, että Suomessa metsään sisältyvät metsä- ja kitumaa, mutta FAO:n metsän määritelmä poikkeaa Suomessa käytetystä. FAO luokittelee metsäksi metsämaan ja valtaosan Suomen kitumaista.
Yksityiset metsänomistajat omistavat 52, valtio 35 ja metsäteollisuusyhtiöt 8 prosenttia metsätalousmaasta. Loput 5 prosenttia ovat kuntien, seurakuntien, yhteismetsien ym. yhteisöjen omistuksessa. Valtion omistamat metsät sijaitsevat pääosin Pohjois-Suomessa. Valtion hallussa ovat myös Pohjois-Suomeen painottuvat laajat luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet. Lähes koko Suomi kuuluu boreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen, ja puuston kasvuolosuhteet heikkenevät voimakkaasti etelästä pohjoiseen mentäessä.
Suomen metsien puusto kasvaa lähes kokonaan maapohjaltaan metsä- tai kitumaiksi luokitelluilla alueilla. Kitumailla on niukasti puustoa, joten metsätaloutta harjoitetaan käytännössä lähinnä metsämaalla. Keskeiset metsien talouskäyttöä koskevat tilastot (puuston tilavuus, kasvu ym.) ilmoitetaankin metsä- ja kitumaiden puustoille (tai pelkästään metsämaan puustoille). Metsä- ja kitumaata (metsää) on Suomessa yhteensä 22,9 miljoonaa hehtaaria, josta 92 prosenttia on käytettävissä puutuotantoon. Loput 8 prosenttia on suojeltu.
Suomen metsien puuston kuorellinen runkotilavuus on 2189 miljoonaa kuutiometriä. 1960-luvun lopun jälkeen puuston tilavuus on koko ajan lisääntynyt, ja se on nyt 47 prosenttia suurempi kuin neljä vuosikymmentä sitten. Tilavuudesta puolet on mäntyä, 30 prosenttia kuusta ja 20 prosenttia lehtipuuta (lähinnä koivua). Männyn osuus puuston tilavuudesta on kasvanut ja kuusen vähentynyt. Suopuustojen osuus tilavuudesta on 24 prosenttia. Soiden ojittaminen on parantanut puiden kasvuolosuhteita turvemailla, joten suopuustojen merkitys metsätaloudessa kasvaa nopeasti. Puuston kokonaistilavuudesta 94 prosenttia sijaitsee puuntuotannon maalla eli alueella, joka on käytettävissä joko puuntuotantoon tai rajoitettuun puuntuotantoon.
Suomen metsien puusto kasvaa 98,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, ja puuston kasvu on lisääntynyt 72 prosentilla 1960-luvun jälkeen. Kasvusta 48 prosenttia kertyy männystä, 29 prosenttia kuusesta ja 23 prosenttia lehtipuista. Suomen metsien kasvun lisäys on pääosin mäntyä johtuen nuorien lisääntyvän kasvun vaiheessa olevien mäntymetsien runsaudesta. Myös lehtipuiden kasvu on lisääntynyt selvästi mutta kuusen vain vähän. Puuston kasvusta 97 prosenttia on puuntuotannon maalla.
Puuston poistuma (hakkuut + luonnonpoistuma) on jäänyt 1970-luvun alun jälkeen jatkuvasti selvästi puuston kasvua pienemmäksi. Vuonna 2006 puuston kokonaispoistuma oli 65,4 miljoonaa kuutiometriä. Poistumasta oli mäntyä 41, kuusta 38 ja lehtipuuta 20 prosenttia. Mänty- ja lehtipuuvaltaisista metsistä suuri osa on nuoria, joten niissä kasvu on nopeaa, mutta hakkuumahdollisuudet jäävät kasvua pienemmiksi. Kuusen osuus poistumasta on ollut selvästi suurempi kuin sen osuus puuston kasvusta ja tilavuudesta, ja hakkuukypsiä metsiä onkin ollut kuusikoissa runsaasti. Puuston kokonaispoistuma on ollut vajaat 70 prosenttia puun tuotantoon käytettävissä olevien metsien puuston kasvusta.
Suomen metsävaratiedot perustuvat 1920-luvulla aloitettuihin valtakunnan metsien inventointeihin. Tuoreimmat metsävaratiedot perustuvat lähes kokonaan valtakunnan metsien 10. inventoinnin maastomittauksiin vuosilta 2004–06.
Suomi on sitoutunut kasvihuonekaasupäästöjensä rajoittamiseen Kioton sopimuksessa. Vuonna 2005 Suomen metsien sitoman hiilidioksidin varastot kasvoivat 38 miljoonalla tonnilla. Metsät toimivat siis hiilen nieluina.
2 METSIEN MONIMUOTOISUUS JA KUNTO
Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelu on yksi suomalaisen metsä- ja ympäristöpolitiikan tärkeimpiä tavoitteita. Se on sisällytetty läpikäyvästi keskeiseen metsien suojelua ja käyttöä ohjaavaan politiikkaan, lainsäädäntöön ja suosituksiin. Monimuotoisuutta suojellaan niiden perusteella mm. perustamalla varsinaisia suojelualueita, turvaamalla uhanalaisten lajien elinympäristöjä ja ottamalla monimuotoisuustavoitteet huomioon metsätaloudessa.
Suomessa on suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä yhteensä 2,9 miljoonaa hehtaaria. Se on 13 prosenttia metsäalasta, eli metsä- ja kitumaan pinta-alasta. Valtaosa näistä alueista sijaitsee Pohjois-Suomessa, missä niitä on 22 prosenttia metsäalasta. Kokonaan hakkuiden ulkopuolella olevia, tiukasti suojeltuja metsiä on Pohjois-Suomessa 15 % ja Etelä-Suomessa 2 % metsäalasta. Luonnonsuojeluohjelmien toteutettu pinta-ala kasvoi vuonna 2006 noin 42 000 hehtaaria.
Monimuotoisuuden suojelun keinovalikoima on viime vuosina monipuolistunut. Uusien suojelualueiden valinnassa on kokeiltu mm. maanomistajien vapaaehtoisia tarjouskilpailuja ja 20 vuoden määräajaksi tehtyjä suojelusopimuksia. Jo perustetuilta suojelualueilta pyritään poistamaan ihmisen toiminnan vaikutuksia. Valtion omistamilla mailla tehtiin esimerkiksi vuonna 2006 erilaisia ennallistamistoimenpiteitä yhteensä noin 4 000 hehtaarilla, josta 3 900 hehtaaria suojelualueilla. Kaikkiaan Suomessa on ennallistettu metsää yli 25 000 hehtaaria.
Talousmetsissä monimuotoisuutta edistetään etenkin säilyttämällä arvokkaat elinympäristöt, lisäämällä lahopuuta ja säästämällä hakkuissa järeitä lehtipuita. Metsälain perusteella säilytettäviä arvokkaita kohteita on löydetty yksityismetsistä yhteensä noin 80 000 hehtaaria, 0,6 prosenttia metsätalousmaan pinta-alasta. Vuonna 2006 noin 95 prosenttia hakkuualueiden arvokkaista elinympäristöistä säilyi hakkuissa ennallaan tai lähes ennallaan. Uudistushakkuissa jätettiin säästöpuustoksi keskimäärin 6 kuutiometriä elävää ja puolitoista kuutiometriä kuollutta puuta hehtaarille.
Suomen uhanalaiset lajit arvioitiin edellisen kerran vuosina 1997–2000. Maamme noin 43 000 eliölajista 15 000 tunnettiin riittävän hyvin arvion tekemiseksi ja niistä 1 505 luokiteltiin uhanalaisiksi. Metsät ja suot olivat ensisijainen elinympäristö 631 uhanalaiselle lajille.
Vuosina 2004–2006 havaittiin metsikön metsätaloudellista laatua alentavia tuhoja puuntuotannon maalla 4,7 miljoonalla metsämaahehtaarilla, Etelä-Suomessa 21 prosentilla ja Pohjois-Suomessa 30 prosentilla pinta-alasta. Merkittävimpiä tunnistettuja tuhon aiheuttajia olivat ilmastotekijät ja sienitaudit. Puuston hyvinvoinnin mittana on käytetty myös puuston kasvunopeutta ja puiden harsuuntumista eli neulas- tai lehtikatoa. Kohtuullisesti tai vakavasti harsuuntuneita (harsuuntumisaste > 25 %) oli vuonna 2006 männyistä 4, kuusista 22 ja lehtipuista 10 prosenttia. Puiden latvusten kunto on säilynyt viime vuodet vakaana ja Suomen metsien harsuuntuneisuus on lievempää kuin useimmissa Euroopan maissa. Metsien kunto onkin Suomessa vähintään tyydyttävä.
3 METSIEN HOITO
Vuoden 2006 metsänhoitotöistä uudistamisalan valmistamisen ja metsän viljelyn pinta-alat, sekä taimikonhoidon ja nuoren metsän kunnostuksen yhteispinta-ala pysyivät edellisvuoden tasossa. Perusparannustöistä metsäteiden perusparannus lisääntyi, ja myös metsälannoituksen ja soiden kunnostusojituksen pinta-alat kasvoivat. Kansallisen metsäohjelman (2010) vuotuiset metsänhoito- ja metsänparannustöiden tavoitteet jäivät pääosin kuitenkin saavuttamatta.
Vuonna 2006 metsänuudistamisala oli 146 000 hehtaaria, josta 89 000 hehtaaria istutettiin, 30 000 hehtaaria kylvettiin ja loput 27 000 hehtaaria uudistettiin luontaisesti. Istutusalasta 69 prosenttia istutettiin kuusella, 27 prosenttia männyllä ja loput 4 prosenttia muilla puulajeilla. Lähes kaikki kylvöt tehtiin männyn siemenellä, ja konekylvön osuus oli 73 prosenttia. Edellisellä kymmenvuotisjaksolla luontaisen uudistamisen ala oli suurimmillaan vuonna 1997 (65 000 ha), minkä jälkeen ala on vähentynyt tasaisesti. Taimitarhoilta toimitettiin istutuksiin 168 miljoonaa tainta. Suomessa istutettiin lisäksi 10 miljoonaa muista EU-maista peräisin olevaa tuontitainta.
Taimikoita hoidettiin ja nuoren metsiä kunnostettiin edellisvuoden tapaan noin 218 000 hehtaaria. Yksityismetsien osuus tästä oli neljä viidesosaa. Yksityismetsissä taimikonhoidon ja nuoren metsän kunnostuksen pinta-ala kasvoi 11 000 hehtaarilla, mutta metsäteollisuuden ja valtion metsissä se supistui suunnilleen saman verran.
Vuoden 2006 metsänlannoituksissa kasvatuslannoitusten ala (15 000 ha) oli terveyslannoituksia (11 000 ha) suurempi. Ojia kunnostettiin 72 000 hehtaarin alalla, ja niistä yli 80 prosenttia tehtiin yksityismetsissä. Edellisellä kymmenvuotisjaksolla ojien kunnostusala on ollut keskimäärin 75 000 hehtaaria. Uusia metsäteitä rakennettiin 793 kilometriä, josta yli puolet tehtiin yksityismetsiin. Uusien teiden rakentaminen on vähentynyt koko 2000-luvun ajan, sen sijaan vanhojen metsäteiden perusparannus on kasvanut 1410 kilometristä lähes 2500 kilometriin.
Vuoden 2006 hakkuiden pinta-ala oli 619 000 hehtaaria, josta kasvatushakkuita oli 71 prosenttia, uudistushakkuita 28 ja muita hakkuita 2 prosenttia. Hakkuiden kokonaispinta-ala nousi edellisvuodesta viidenneksen ja oli 15 prosenttia edeltävän kymmenvuotiskauden keskiarvoa suurempi.
Metsänhoito- ja perusparannustöihin käytettiin 235 miljoonaa euroa vuonna 2006. Nimelliskustannuksina summa oli 13 miljoonaa euroa enemmän kuin vuotta aiemmin (+ 6%). Lähes kaikki lisäpanostus kohdistui yksityismetsiin, joissa metsänhoito- ja perusparannustöihin kului lähes 179 miljoonaa euroa. Metsäteollisuuden ja valtion kustannukset olivat 23 ja 33 miljoonaa euroa.
Kaikkiaan metsätalouden rahoituslain mukaista tukea puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen käytettiin 61 miljoonaa euroa, josta 53 miljoonaa kului metsänhoito- ja perusparannustöihin. Juurikäävän torjuntaa tuettiin 3 ja energiapuun korjuuta ja haketusta lähes 6 miljoonalla eurolla. Aiempien vuosien tavoin runsaat kolme neljännestä valtion tuesta käytettiin töiden toteutukseen ja vajaa neljännes töiden suunnitteluun ja työnjohtoon.
4 PUUKAUPPA JA HAKKUUT
Puumarkkinatilastoja laaditaan puun ostomääristä, hinnoista, hakkuista ja hakatun puun varastoista. Puun osto- ja hintatilasto koskee yksityismetsien puumarkkinoita. Hakkuutilastossa ovat yksityismetsien lisäksi mukana myös metsäyhtiöiden metsien ja valtion metsien hakkuut. Valtakunnan metsien inventoinnin metsävaratietojen perusteella lasketaan myös arvioita hakkuumahdollisuuksista tulevaisuudessa.
Metsäteollisuus osti vuonna 2006 yksityismetsien puuta 32,4 miljoonaa kuutiometriä. Määrä nousi edellisen vuoden kuopasta 11 prosenttia, mutta jäi 7 prosenttia kymmenen vuoden keskiarvon alapuolelle. Vuoden alussa puukauppa oli hiljaista. Tähän vaikutti metsäverojärjestelmän siirtymäkauden päättyminen vuoden alussa, jolloin loputkin metsänomistajat siirtyivät pinta-alaperusteisesta verotuksesta puunmyyntitulojen verotuksen piiriin. Puun hintojen nousu alkoi vuoden mittaan tuoda puuta markkinoille ja vuoden loppupuolella ostomäärät olivat jo keskimääräisellä tasolla.
Vuoden 2006 nimellinen kantohintataso nousi keskimäärin lähes 8 prosenttia edellisvuoden tasosta. Eniten nousivat havutukkien hinnat (8–10%). Kuitupuutavaralajeilla nousua oli 5–6 prosenttia.
Vuoden 2007 puolella puun hyvä kysyntä ja hintojen kallistuminen kirittivät tammi–elokuun puukaupan ennätyksellisen suureksi. Hintojen jyrkkä nousu taittui heinäkuussa mänty- ja kuusitukin hintojen noustua yli 50 prosenttia vuodentakaisesta ja oltua historiallisen korkealla.
Vuoden 2006 markkinahakkuut vähenivät edellisvuodesta 3 prosentilla 50,8 miljoonaan kuorelliseen kuutiometriin. Hakkuumäärät laskivat toista vuotta peräkkäin. Vähennys kohdistui yksityismetsiin, joiden hakkuut (39,4 milj. m³) olivat pienimmät yli kymmeneen vuoteen. Metsäteollisuusyhtiöiden metsissä hakkuut olivat poikkeuksellisen suuret, 6,4 miljoonaa kuutiometriä. Kasvua edellisvuodesta oli 70 prosenttia. Metsähallituksen metsien hakkuut nousivat 10 prosentilla 5,0 miljoonaa kuutiometriin. Teollisuuspuun hakkuiden lisäksi Suomessa korjataan vuosittain n. 5 miljoonaa kuutiometriä puuta käytettäväksi omakotitalojen, maatilojen ja vapaa-ajan asuntojen lämmitykseen.
Vuonna 2007 julkaistujen valtakunnan metsien inventointitulosten ja niihin perustuvien hakkuumahdollisuusarvioiden mukaan puuvarat eivät rajoita kotimaisen puun käyttöä. Tulosten mukaan puuston kasvu on 98,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (kuoren päältä), ja suurin kestävä hakkuukertymä 72 miljoonaa kuutiometriä vuodessa aikavälillä 2006-2015. Vuosien 2002-2006 tilastoitu hakkuukertymä oli keskimäärin 56 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli 16 miljoonaa kuutiometriä vähemmän kuin kestävät hakkuumahdollisuudet. Hakkuumahdollisuusarviot on laskettu puuntuotantoon käytettävissä olevalle metsä- ja kitumaalle, ja niissä on otettu huomioon metsien muista käyttömuodoista aiheutuvat puuntuotannon rajoitukset.
5 PUUN KORJUU JA KULJETUS
Puunkorjuutilastot käsittelevät pääasiassa metsäteollisuuden ja Metsähallituksen hakkaamaa ja lähikuljettamaa raakapuuta. Suomen metsistä korjatusta markkinapuusta tilasto kattaa 86 prosenttia (43,9 milj. m³ vuonna 2006). Metsäteollisuuden ja Metsähallituksen hakkuut ovat miltei täysin koneellistettuja, ja vuonna 2006 hakkuiden koneellistamisaste ylsi 98 prosenttiin. Yksityismetsien hankintahakkuissa koneellistamisaste on paljon tätä pienempi. Metsäteollisuuden ja Metsähallituksen puunkorjuun määrät ja kustannukset pysyivät likimain samalla tasolla kuin edellisenä vuonna, vaikka keskimääräinen yksikkökustannus laski hieman, 9,07 euroon kuutiometriltä. Metsäteollisuuden ja Metsähallituksen käyttämien hakkuukoneiden keskimääräinen määrä väheni 1550 kappaleeseen (-50 kpl edellisvuodesta). Metsätraktoreiden määrä sen sijaan lisääntyi 1670 kappaleeseen (+60 kpl edellisvuodesta).
Kaukokuljetustilastoihin sisältyy se markkinahakkuista kertynyt raakapuu, jonka kaukokuljetuksesta Metsätehon jäsenyritykset ovat vastanneet. Kaukokuljetettu kotimainen puumäärä nousi 9 prosenttia runsaaseen 45 miljoonaan kuutiometriin vuonna 2006. Pääasiallinen kaukokuljetusketju on suora autokuljetus tehtaalle. Sen osuus supistui 77 prosenttiin kaukokuljetetusta puumäärästä vuonna 2006. Myös rautatiekuljetus- ja vesitiekuljetusketjuissa puutavaraa siirretään yleensä aluksi autolla, joten 99 prosenttia kuljetetusta puusta lastataan puutavara-autoihin jossain kuljetusketjun vaiheessa. Kotimaisen puun kuljetuksiin osallistui keskimäärin 1250 puutavara-autoa.
Vuonna 2006 kotimaisen puun kaukokuljetuksen keskikuljetusmatka piteni hieman 151 kilometriin. Autokuljetuksessa puu tuli tehtaalle keskimäärin 107 kilometrin päästä, mutta rauta- ja vesiteitse noin 300 kilometrin päästä. Auto- ja rautatiekuljetusketjujen kuljetusmatkat pitenivät edellisvuodesta mutta vesitiekuljetuksen lyheni. Puutavaralajeista lehtikuitupuun keskikuljetusmatka piteni 177 kilometriin (+25 km) ja lehtitukin 131 kilometriin (+13 km). Mänty- ja kuusitukin keskikuljetusmatkat lyhenivät sitä vastoin parilla kilometrillä.
Kotimaisen puun kaukokuljettaminen tehtaalle kallistui hieman vuonna 2006 ja maksoi keskimäärin 6,36 euroa kuutiometriltä. Kuljetussuoritteen (kuljetettu puumäärä kertaa kuljetetut kilometrit) keskimääräiset yksikkökustannukset sitä vastoin laskivat. Kotimaan maantiekuljetuksissa metsätuotteiden osuus oli 17 prosenttia yhteenlasketusta tavaraliikenteen tavaramääristä kun taas rautatiekuljetuksissa metsätuotteiden osuus ylsi 63 prosenttiin.
Tuontipuuta kaukokuljetettiin likimain edellisvuotinen määrä eli vajaa 18 miljoonaa kuutiometriä. Tuontipuusta 44 prosenttia tuli tehtaille rautateitse, 31 prosenttia vesitse ja 24 prosenttia maanteitse. Puun ja metsäteollisuustuotteiden vientikuljetukset muodostivat 51 prosenttia Suomesta viedyn rahdin painosta. Puun ja metsäteollisuustuotteiden vientikuljetukset (22,4 milj. tn) lisääntyivät 13 prosenttia edellisvuodesta. Lisäys johtui lähinnä massa- ja paperiteollisuuden tuotteista.
6 METSIEN MONIKÄYTTÖ
Metsällä on Suomessa suuri aineellinen, virkistyksellinen, henkinen ja kulttuurinen merkitys.
Metsiemme taloudellisesti merkittävimmät tuotteet ovat aines- ja energiapuu. Vuonna 2006 hakattiin 51 miljoonaa kuutiometriä markkinapuuta, jonka kantoraha-arvo oli noin 1,6 miljardia euroa. Polttopuun arvo oli noin 60 miljoonaa euroa, ja energiatuotantoon käytetyn metsähakkeen arvo käyttöpaikalle tuotuna 80 miljoonaa euroa.
Metsä on myös tärkeä ulkoilu- ja retkeily-ympäristö sekä maisematekijä, josta saadaan henkistä ja taloudellista hyvinvointia. Suomen metsien virkistyskäyttö pohjautuu pitkälti jokamiehenoikeuteen, jonka perusteella metsissä kulkeminen sekä luonnonvaraisten marjojen ja sienten poimiminen on melko vapaata. Lähes kaikki suomalaiset virkistäytyvät luonnossa esimerkiksi kävelyn, marjastuksen, sienestyksen tai metsästyksen parissa. Suomen aikuisväestön on selvitetty tekevän luontoympäristöön yhteensä noin 600 miljoonaa virkistäytymiskäyntiä vuodessa. Yön yli kestäviä luontomatkoja tehdään Suomessa vuosittain noin 14 miljoonaa ja niissä kertyy matkapäiviä yhteensä 40 miljoonaa. Varsinaisen luontomatkailun on arvioitu tuovan neljäsosan koko matkailun arvonlisäyksestä.
Suomessa kasvaa lähes 40 syötävää luonnonvaraista marjalajia, joista 16 poimitaan ravinnoksi. Vuotuinen kokonaismarjasato arvioidaan 500–1 000 miljoonaksi kiloksi, josta poimintakelpoista on 30–40 prosenttia. Hyvinä marjavuosina puolukkaa ja mustikkaa kerätään kumpaakin noin 40 miljoonaa kiloa ja muita luonnonmarjalajeja yhteensä noin 10 miljoonaa kiloa. Suurin osa marjoista poimitaan omaan käyttöön. Vuonna 2006 luonnonmarjoja tuli kaupan piiriin noin 6 miljoonaa kiloa, vain puolet edellisen vuoden määrästä. Kauppasienien ostomäärä pysyi edellisvuoden tasolla 0,4 miljoonassa kilossa. Kerääjien luonnonmarjoista ja sienistä saamat poimintatulot säilyivät yli 12 miljoonassa eurossa.
Suomessa on noin 300 000 metsästäjää, joista runsas kaksi kolmasosaa kävi metsästämässä ainakin kerran vuonna 2006. Vuonna 2006 kaadettiin 76 000 hirveä ja 22 000 valkohäntäpeuraa. Talvehtiva hirvikanta supistui noin 90 000 yksilöön. Kaikista hirvieläimistä saatiin lihaa yhteensä 11 miljoonaa kiloa, mikä kattoi 90 prosenttia koko 12,4 miljoonan kilon riistasaaliista. Riistasaaliin kokonaisarvoksi arvioitiin 74 miljoonaa euroa.
Poronhoito on Pohjois-Skandinaviassa perinteinen ja omaleimainen elinkeino. Suomessa poronhoitoalueen pinta-ala on runsas kolmasosa koko maan pinta-alasta. Vuonna 2006 poronomistajia oli noin 5 000. Syksyn ja talven aikana teurastettiin 117 000 poroa, joista saatiin lihaa 2,6 miljoonaa kiloa. Teurastusten jälkeinen porokanta oli noin 200 000 poroa.
7 METSÄSEKTORIN TYÖVOIMA
Vuonna 2006 Suomen metsäsektori (so. metsätalous ja metsäteollisuus yhdessä) työllisti 89 400 henkilöä eli vajaat 4 prosenttia koko kansantalouden työllisistä. Osuus on laskenut tasaisesti, sillä vielä 1970-luvun alussa se ylsi yli 9 prosentin. Tärkein työllisyyttä vähentänyt tekijä on ollut puunkorjuun nopea koneellistaminen. Vuonna 2006 Suomen metsäsektorin työllisistä 75 prosenttia oli metsäteollisuuden palveluksessa ja loput työskenteli erilaisissa metsätalouden tehtävissä. Koko metsäsektorilla työllisyys aleni 3 prosentilla edellisvuodesta ja lasku kohdistui metsäteollisuuteen. Sitä vastoin metsätalouden työllisyys on viime vuosina vakiintunut noin 23 000 henkilön vaiheille. Pitkään jatkunut laskeva trendi metsätalouden työllisyyskehityksessä näyttää siten pysähtyneen.
Metsäteollisuuden palveluksessa oli kaikkiaan 66 700 työntekijää. Vaikka useilla metsäteollisuuden toimialoilla saavutettiin tuotantoennätyksiä vuonna 2006, työllisten määrä putosi vajaalla 3 000 henkilöllä edellisvuodesta. Osa laskusta selittyy tuotantolaitosten sulkemisella ja toimintojen ulkoistamisella. Viime vuosien kasvuala on ollut lähinnä kotimarkkinoille suuntautuva puusepänteollisuus, joka edusti vuonna 2006 jo neljännestä koko metsäteollisuuden työvoimasta. Massa- ja paperiteollisuuden palveluksessa työskenteli vajaat 35 000 työntekijää. Metsäteollisuuden keskimääräinen työttömyysaste laski 4,1 prosenttiin eli alimmaksi sitten 1990-luvun alun.
Hakkuutöissä nimellisansiot nousivat vuonna 2007 kolmella prosentilla 12 euroon tunnissa. Metsäteollisuudesta vastaava vertailu koskee vuotta 2006. Metsäteollisuudessa nimellisansiot kasvoivat hieman enemmän kuin Suomen tehdasteollisuudessa keskimäärin. Puutuoteteollisuudessa palkansaajien keskituntiansio oli 14 euroa (kasvua edellisvuodesta 4 %) ja massa- ja paperiteollisuudessa 19 euroa (+3 %).
Metsäsektorin työpaikkatapaturmien lukumäärä on vähentynyt noin neljänneksellä 10 vuoden aikana. Vuonna 2005 metsäsektorilla sattui 3700 työtapaturmaa, joista noin puolet puutuoteteollisuudessa. Se onkin tapaturmataajuudella mitattuna neljänneksi vaarallisin toimiala.
8 PUUN KÄYTTÖ
Vuonna 2006 Suomessa käytettiin raakapuuta 81,5 miljoonaa kuutiometriä eli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tästä yli 90 prosenttia, 75,5 miljoonaa kuutiometriä, kului metsäteollisuudessa. Energiantuotantoon raakapuuta meni 6,0 miljoonaa kuutiometriä.
Metsäteollisuuden käyttämän raakapuun määrä oli suurin tähän mennessä tilastoitu ja kasvoi edellisvuodesta 11 prosenttia eli 7,7 miljoonaa kuutiometriä. Poikkeuksellisen suuri kasvu selittyy sillä, että vuonna 2005 metsäteollisuuden puun käyttö oli normaalia pienempi massa- ja paperiteollisuuden työkiistojen aiheuttamien tuotantokatkosten vuoksi. 'Normaalivuoteen' 2004 verrattuna käyttö kasvoi vajaan prosentin.
Metsäteollisuuden toimialoista eniten raakapuuta kului selluteollisuudessa, 32,4 miljoonaa kuutiometriä. Selluteollisuuden puunkäyttö myös kasvoi edellisvuodesta eniten, 20 prosenttia. Sahateollisuus oli toiseksi suurin puun käyttäjä, ja sen puunkäyttö lisääntyi prosentilla edellisvuodesta 27,3 miljoonaan kuutiometriin. Eri puutavaralajeista käytettiin eniten kuusitukkia sekä mänty- ja lehtikuitupuuta, kutakin yli 15 miljoonaa kuutiometriä.
Metsäteollisuuden raakapuusta oli kotimaista 56,3 miljoonaa kuutiometriä ja tuontipuuta 19,2 miljoonaa kuutiometriä. Tuontipuuta käytettiin vuonna 2006 enemmän kuin koskaan aiemmin, neljännes kaikesta metsäteollisuuden käyttämästä puusta. Tuontipuun käyttö on kasvanut yhtäjaksoisesti kymmenen viimeisen vuoden ajan. Edellisvuodesta käyttö kasvoi 1,2 miljoonaa kuutiometriä eli 7 prosenttia. Tärkein tuontipuutavaralaji oli lehtikuitupuu, jota kului 8,4 miljoonaa kuutiometriä.
Raakapuun ohella metsäteollisuus käytti tuotantoonsa saha- ja vaneriteollisuuden sivutuotteina syntyvää sahahaketta ja purua 11,4 miljoonaa kuutiometriä.
Suomi on Euroopan unionin kärkimaita puuenergian hyödyntämisessä. Puuperäiset polttoaineet kattavat nykyisin 20 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta ja ovat Suomen toiseksi tärkein energianlähde öljytuotteiden jälkeen. Puuperäiset polttoaineet jaetaan metsäteollisuuden jäteliemiin (mustalipeä) ja kiinteisiin puupolttoaineisiin, joita ovat lämpö- ja voimalaitosten käyttämät puupolttoaineet sekä pientalojen (omakotitalot, maatilat ja vapaa-ajan asunnot) polttopuu.
Lämpö- ja voimalaitokset kuluttivat vuonna 2006 kiinteitä puupolttoaineita 14,8 miljoonaa kuutiometriä, 8 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Eniten poltettiin kuorta, 8,4 miljoonaa kiintokuutiometriä. Erilaisia puruja kului 1,7 miljoonaa ja teollisuuden puutähdehaketta 1 miljoona kuutiometriä. Metsähaketta lämpö- ja voimalaitokset polttivat 3,1 miljoonaa kuutiometriä. Yhdessä pientalojen kanssa metsähakkeen kokonaiskäyttö ylsi 3,4 miljoonaan kiintokuutiometriin. Suomen tavoitteena on lisätä metsähakkeen vuotuinen käyttö 8 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2015 mennessä. Pientalot käyttävät vuosittain lämmitykseensä puuta kaikkiaan 6,1 miljoonaa kuutiometriä.
9 METSÄTEOLLISUUS
Vuosi 2006 oli korkeasuhdanteen aikaa Suomen metsäteollisuudessa. Monilla metsäteollisuuden aloilla saavutettiin tuotantoennätyksiä, ja myös alan liikevaihto ja kannattavuus kääntyivät nousuun. Tuotanto kasvoi keskimäärin 11 prosenttia verrattuna vuoteen 2005, jolloin määrät olivat poikkeuksellisen alhaalla metsäteollisuuden lähes kaksi kuukautta kestäneen työkiistan takia. Massa- ja paperiteollisuudessa volyymit lisääntyivät 15 prosenttia, ja myös puutuoteteollisuudessa päästiin 3 prosentin vuosikasvuun lähinnä vaneriteollisuuden tuotantoennätyksen (1,4 milj. m³) vauhdittamana. Sitä vastoin sahatavaran tuotanto jäi edellisvuoden tasolle, reiluun 12 miljoonaan kuutiometriin. Sahauskapasiteettia on Suomessa viime vuosina supistettu, ja sen sijaan metsäyhtiöt ovat hankkineet lisäkapasiteettia mm. Venäjältä ja Baltian maista. Noin 60 prosenttia sahatavarasta menee vientiin. Kotimainen kulutus henkeä kohden (0,99 m³ vuonna 2006) on Suomessa maailman korkein.
Massa- ja paperiteollisuudessa yllettiin tuotantoennätyksiin vuonna 2006. Paperia ja kartonkia tuotettiin yhteensä 14,1 miljoonaa tonnia eli 14 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Kokonaistuotannosta aikakaus- ja sanomalehtipapereiden osuus oli lähes puolet. Niitä tuotettiin vuonna 2006 noin 6,7 miljoonaa tonnia eli 10 prosenttia edellisvuotta enemmän. Kasvu oli kuitenkin vahvinta hienopapereiden (+21 %) ja kartongin (+17 %) valmistuksessa. Puumassateollisuuden tuotantomäärä oli 17 prosenttia edellisvuotta suurempi.
Noin puolet Suomen metsäyhtiöiden liikevaihdosta syntyy ulkomaisissa tuotantoyksiköissä, joista valtaosa sijaitsee Euroopan unionin alueella. Vuonna 2006 metsäteollisuuden kotimainen liikevaihto kasvoi edellisvuodesta 21 prosentilla 22,6 miljardiin euroon, josta massa- ja paperiteollisuuden osuus oli kaksi kolmannesta. Metsäteollisuus edusti enää 16 prosenttia koko tehdasteollisuuden liikevaihdosta, kun suurimmillaan 1990-luvun puolivälissä osuus oli neljännes. Metsäteollisuusyritysten kannattavuus Suomessa on laskenut lähes koko 2000-luvun. Vuonna 2006 kannattavuus kääntyi kuitenkin nousuun, mikä selittyy pitkälti liikevaihdon kasvulla. Käyttökatetta kertyi kaikkiaan 2,2 miljardia euroa eli 10 prosenttia metsäteollisuuden liikevaihdosta. Metsäteollisuusyhtiöiden kannattavuus jäi kuitenkin heikommaksi kuin Suomen tehdasteollisuudessa keskimäärin.
Suomen metsäteollisuuden investoinneista noin kaksi kolmasosaa tehtiin ulkomaisiin kohteisiin, joista suurin oli Metsä-Botnian sellutehdas Uruguayssa (kokonaisarvo noin 1 mrd. EUR). Kotimaiset investoinnit putosivat 0,7 miljardiin euroon eli pienimmiksi kahteen vuosikymmeneen. Metsäteollisuuden osuus oli kuitenkin edelleen lähes neljännes koko tehdasteollisuuden investoinneista.
10 METSÄTEOLLISUUDEN ULKOMAANKAUPPA
Suomeen tuotiin 20 miljoonaa kuorellista kiintokuutiometriä puuta vuonna 2006. Tuotu määrä oli kaikkien aikojen toiseksi suurin ja vastasi kahta viidesosaa metsäteollisuuden kotimaan metsistä hankkimasta puusta. Suomi on ollut viime vuosina kolmanneksi suurin puun tuoja maailmassa.
Tuontipuusta 15,6 miljoonaa kuutiometriä oli peräisin Venäjältä, mutta sen suhteellinen osuus tuonnista on pienentynyt koko 2000–luvun ajan. Seuraavaksi eniten Suomeen tuotiin puuta Latviasta (1,5 milj. m³) ja Virosta (1,1 milj. m³). Viimeisen viiden vuoden aikana puun tuonti Latviasta on lisääntynyt ja Virosta supistunut. Venäjä on ilmoittanut korottavansa asteittain puun vientitullejaan, ja ensimmäinen korotus astui voimaan heinäkuun 2007 alussa. Jos viimeinen suunniteltu korotus toteutuu vuoden 2011 alussa, sen on ennakoitu lopettavan venäläisen puun tuonnin Suomeen. Minimitullimaksu (50 €/m³) olisi silloin suurempi kuin venäläisestä tuontipuusta vuonna 2006 Suomen rajalla maksettu hinta.
Tärkein Suomeen tuotu puutavaralaji oli koivukuitupuu, jonka osuus tuontipuusta oli vuonna 2006 kolmannes (6,8 milj. m³). Teollisuuden käyttämästä koivukuitupuusta yli puolet oli tuontipuuta. Tukkipuuta tuonnista oli 4,5 miljoonaa kuutiometriä ja kuitupuuta (ml. hake) 15,0 miljoonaa kuutiometriä. Puun tuonti palvelee ensisijaisesti Itä-Suomessa sijaitsevan puumassateollisuuden puuhuoltoa. Tuontipuun reaalihinnat ovat nousseet selvästi vuonna 2007. Puun vienti Suomesta on ollut vähäistä.
Metsäteollisuustuotteita vietiin Suomesta 12,5 miljardin euron arvosta vuonna 2006, ja ne muodostivat 20 prosenttia Suomen koko tavaraviennin arvosta (61,5 mrd. €). Kansainvälisesti tarkastellen metsäteollisuuden osuus oli korkea, mutta Suomessa se oli historian matalin. Metsäteollisuustuotteiden osuus viennistä onkin supistunut viidessä vuodessa vajaalla kuudella prosenttiyksiköllä.
Metsäteollisuustuotteiden viennin arvosta kolme neljäsosaa tuli massa- ja paperiteollisuuden tuotteista ja loput puutuoteteollisuuden tuotteista. Tärkeimmät vientituotteet olivat aikakauslehtipaperi (3,3 mrd. €) ja hienopaperi (2,0 mrd. €). Valtaosa Suomessa tuotetuista metsäteollisuustuotteista päätyy vientiin. Vuoden 2006 paperintuotannosta vietiin 93 prosenttia, kartongista 86 prosenttia, sahatavarasta 63 prosenttia ja vanerista 88 prosenttia.
Suomen tavaravienti ja myös metsäteollisuustuotteiden vienti oli varsin keskittynyttä. Tuoteluokittain tarkasteluna se oli kaikkein keskittyneintä massassa, paperissa ja painotuotteissa, jossa viisi yritystä vastasi 74 prosentista viennistä.
Euroopan unioni (EU25) on Suomen metsäteollisuustuotteiden päämarkkina-alue, jonka alueelle niiden viennistä suuntautui 64 prosenttia. Aasian osuus oli 12 prosenttia, ja se on ollut viime vuosina kasvussa. Suomalaisten metsäteollisuustuotteiden tärkein ostajamaa oli Saksa, jonne niitä vietiin 2,2 miljardin euron arvosta vuonna 2006. Saksan osuus metsäteollisuustuotteiden viennistä oli entiseen tapaan 18 prosenttia. Britannia oli suomalaisen metsäteollisuuden toiseksi tärkein kauppakumppani 1,4 miljardin euron ostoillaan, vaikka sen osuus väheni edelleen päätyen 11 prosenttiin. Yhdysvaltoihin vietiin metsäteollisuustuotteita 0,9 miljardin euron arvosta. Yhdysvaltojen osuus on pysynyt viime vuosina lähellä 7 prosenttia.
Vuonna 2006 tavaratuonnin arvo Suomeen lisääntyi 17 prosentilla edellisvuodesta päätyen 55,3 miljardiin euroon. Metsäteollisuustuotteiden tuonti oli kuitenkin vähäistä, sillä niitä tuotiin vain 1,4 miljardin euron arvosta. Tärkein tuoteryhmä oli paperi- ja kartonkijalosteet (0,3 mrd. €). Tuoduista metsäteollisuustuotteista 28 prosenttia oli peräisin Ruotsista.
Metsäteollisuuden ulkomaankauppatilastot perustuvat Suomen Tullihallituksen keräämiin ulkomaankauppatietoihin.
11 METSÄSEKTORI KANSANTALOUDESSA
Vuonna 2006 kansantalous kasvoi nopeasti, joskin osasyynä tähän oli edellisenä vuonna tuotantoa laskenut metsäteollisuuden työtaistelu. Bruttokansantuote nimellishintaan nousi yli 6 prosentilla 167 miljardiin euroon. Edellisvuoden työtaistelu vaikutti luonnollisesti eniten metsäsektorin arvonlisäyksen kasvulukuihin. Massa- ja paperiteollisuus kasvoi peräti 14, puutuoteteollisuus 8 ja metsätalouskin lähes 7 prosenttia.
Metsätalouden, puutuoteteollisuuden ja massa- ja paperiteollisuuden yhteenlaskettu osuus kansantuotteen arvonlisäyksestä oli vielä 1970-luvun lopussa runsaat 10 prosenttia. Vaikka vuonna 2006 metsäsektorin arvonlisäys (8,1 mrd. €) oli reaalisesti noin 1,5 kertaa suurempi kuin 30 vuotta sitten, sen osuus kaikkien toimialojen arvonlisäyksestä oli pudonnut 5,6 prosenttiin. Suurin syy osuuden laskuun on ollut teollisuuden rakenteen monipuolistuminen ja etenkin elektroniikka- ja metalliteollisuuden kasvu, mutta 2000-luvulla osuuden laskua on lisännyt paperiteollisuuden tuotteiden heikko hintakehitys. Suomen metsäsektori oli edelleen ulkomaankaupassa keskeinen viejä. Sen brutto-osuus tavaroiden ja palveluiden koko viennistä vuonna 2004 oli 21 prosenttia ja netto-osuus 24 prosenttia.
Yksityismetsätalouden kantorahatulot jäivät alle 1,4 miljardiin euroon vuonna 2006. Kaikkien omistajaryhmien yhteenlasketut bruttokantorahatulot nousivat kuitenkin nimellisesti 5 prosenttia yli 1,7 miljardiin euroon, sillä metsäteollisuusyhtiöiden kantorahatulot kaksinkertaistuivat ja valtion metsiä hallitsevalla Metsähallituksellakin nousua oli neljännes. Puuntuotantoon investoitiin yhteensä 235 miljoonaa euroa, josta yksityismetsiin meni 179 miljoonaa euroa. Yksityismetsien liiketulos jäi 85 euroon hehtaarilta eli reaalisesti 20 euroa alemmaksi kuin edeltäneellä kymmenvuotiskaudella keskimäärin. Loppuvuodesta alkanut kantohintojen nousu nosti puustopääoman arvoon suhteutetun tuoton 10 prosenttiin.
12 KANSAINVÄLISIÄ METSÄTILASTOJA
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) julkaisi vuonna 2006 viimeisimmät tiedot maapallon metsävarojen inventoinnista (Global Forest Resources Assessment 2005 – FRA-2005). Niiden mukaan maailmassa on metsää 4 miljardia hehtaaria, 30 prosenttia maapinta-alasta. Metsäpinta-alaltaan suurimmat maat ovat Venäjä, Brasilia ja Kanada, jotka yhdessä kattavat 40 prosenttia metsien pinta-alasta.
FRA-2005:n mukaan maailman metsäpinta-alan pieneneminen on hidastunut. Vuosina 2000–2005 metsät vähenivät nettomääräisesti 7,3 miljoonaa hehtaaria vuodessa, kun metsäkato 1990-luvulla oli 8,9 miljoonaa hehtaaria vuodessa. Kadon hidastuminen johtui pääosin metsänistutusten lisääntymisestä, maiseman ennallistamisesta sekä metsien luontaisesta levittäytymisestä puuttomille alueille. Vuosina 2000–2005 metsät vähenivät eniten Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla (4,7 milj. ha/vuosi) ja Afrikassa (4 milj. ha/vuosi). Sen sijaan Aasian metsäpinta-ala on 2000-luvulla lisääntynyt noin miljoonan hehtaarin vuosivauhtia, kun se vielä 1990-luvulla väheni 0,8 miljoonaa hehtaaria vuodessa. Pääasiallisin syy kasvuun ovat Kiinassa toteutetut laajat metsitysohjelmat.
Maapallon metsien puuston kuorellinen tilavuus on 434 miljardia kuutiometriä (110 m³/ha), josta kolmannes sijaitsee Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueella. Suurimmat maittaiset puuston tilavuudet löytyvät Brasiliasta ja Venäjältä, molemmissa noin 81 miljardia kuutiometriä.
Vuonna 2005 maailmassa hakattiin raakapuuta 3,5 miljardia kuutiometriä, tuotettiin sahatavaraa 428 miljoonaa kuutiometriä sekä paperia ja kartonkia 354 miljoonaa tonnia. Raakapuun ja sahatavaran tuotanto nousi edellisvuodesta, mutta paperin ja kartongin tuotanto supistui hieman.
Maapallon metsistä sijaitsee Euroopan unionin (EU25) alueella 4 prosenttia. Metsät ovat tehokkaassa käytössä ja kestävästi hoidettuja, sillä vuonna 2005 Euroopan unionin jäsenmaat tuottivat maailman sahatavarasta 24 prosenttia, puulevyistä 26 prosenttia ja paperista 27 prosenttia. Euroopan unionin metsäala on 2000-luvulla kasvanut noin 0,5 prosenttia vuodessa.
Yhdysvallat oli maailman suurin raakapuun ja metsäteollisuustuotteiden tuottajamaa kaikissa merkittävissä tuoteryhmissä vuonna 2005. Lisäksi Yhdysvallat oli tärkeä raakapuun ja metsäteollisuustuotteitten viejä ja tuoja.
Suomi on kansainvälisesti merkittävä puun tuoja ja paperituotteitten viejä. Suomen osuus kaikkien maiden yhteenlasketusta puun tuonnista (raaka- ja jätepuu) oli 10 prosenttia, millä Suomi sijoittui kolmanneksi Kiinan ja Japanin jälkeen. Kaikista paperi- ja kartonkituotteista valmistettiin Suomessa 3 prosenttia, kun taas aikakauslehti- ja hienopapereiden viejänä Suomi oli johtava maa 16 prosentin markkinaosuudellaan. Suomen osuus raakapuun ja metsäteollisuustuotteiden viennin yhteenlasketusta arvosta vuonna 2005 oli 7 prosenttia, millä Suomi sijoittui maiden välisessä vertailussa viidenneksi Kanadan, Yhdysvaltojen, Saksan ja Ruotsin jälkeen. Metsätuotteiden osuus maan viennin arvosta oli Suomessa toiseksi suurin, 19 prosenttia. Suurin osuus niillä oli Latviassa, 21 prosenttia.
Noin 5 prosenttia eli 47 miljonaa hehtaaria Euroopan metsäpinta-alasta on suojeltu. Suojellut metsät luokitellaan MCPFE (Ministerial Conference on the Protection of Forests in Europe) -luokituksen mukaisesti neljään eri luokkaan. Vajaat kaksi kolmasosaa näistä metsistä suojellaan biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi (MCPFE-luokat 1.1, 1.2 ja 1.3) ja lopuilla tavoitteena on maisemien ja erityisten luontokohteiden suojelu (MCPFE-luokka 2). Euroopan suojeltujen metsien kokonaispinta-alasta kolmannes on Venäjällä. Euroopan unionin tiukasti suojelluista metsistä (MCPFE-luokka 1.1) lähes puolet sijaitsee Suomessa.
