Toteutuvatko tavoitteet soiden ennallistamisessa?

Suomessa on vii­mei­sen 20 vuoden aikana ennallistettu useita tu­hansia hehtaareja met­sä­taloudellisesti heikkotuottoisia oji­tet­tuja soita. Tutki­muk­sissa on havaittu suo-ojien tukkimisen ja haihduttavan puuston poiston palauttavan oji­tet­tu­jen soiden vedenpinnan yleensä nopeasti luonnon­ti­lais­ten soiden tasolle, mutta muiden soille keskeisten prosessien palautuminen on ollut huo­mat­tavasti hitaampaa.

Metsät ja monimuotoisuus -uutiskirje 2/2014

Lahopuu on metsän ennallistaja

Lahopuu on tärkeää metsän moni­muo­toi­suuden kannalta. Sitä voidaan saada polt­ta­malla tai kaatamalla metsää. Polton jäljiltä metsään jää eri la­ho­a­mis­vaiheessa olevaa puuta. Maahan kaa­de­tut puut ovat lahoa­mis­pro­sessissa suun­nil­leen samassa vai­hees­sa. Vaikuttaako lahopuun tuotantotapa ennallistamisen lopputulokseen?

Metsät ja monimuotoisuus -uutiskirje 2/2014

Metsäntutkimuslaitos ja Suomen metsäkeskus:

Viileä kesäkuu hillitsi kirjanpainajan parveilua ja toukkien kehitystä

Kirjanpainajan parveilu tämän vuoden touko–kesäkuussa oli voimakasta, ja riskiraja ylittyi laajalti Etelä- ja Keski-Suomessa. Riskirajan alapuolella kirjanpainajat eivät yleensä pysty tappamaan eläviä kuusia, mutta sen yläpuolella riski näiden hyönteisten aiheuttamille kuusikuolemille kasvaa. Kesäkuun jälkipuoliskon poikkeuksellisen viileä sää hillitsi kirjanpai­na­jan parveilua ja vähensi näin sisarusjälkeläistöjen määrää. Lämminneet säät ovat uudestaan voimistaneet kirjanpainajan parveilua, joten kirjan­painajien uudet iskeytymät ovat vielä mahdollisia.

Tiedote

Pystykarsinta sopii kuusikoihin

Yhdis­tet­tynä muihin metsän­hoito­toi­men­pi­teisiin pysty­kar­sin­nalla voidaan varmistaa, että hyvä­laatui­sesta run­gosta saadaan arvo­kasta eri­kois­puuta, kullekin puula­jille sopi­vissa kasvu­oloissa. Meillä perin­teinen käsitys on ollut, että kuusta ei kannata karsia ja kuusesta voi sinis­tymis- ja laho­vaaran takia karsia vain kuolleita oksia. Pysty­kar­si­tulle, oksat­tomalle kuuselle olisi kuitenkin jonkin verran kysyntää esimer­kiksi arvok­kaissa pinnoi­tus­vii­luissa huone­ka­luihin, sisus­ta­miseen ja saha­tavaran esteet­tisesti veto­avissa käyttö­koh­teissa.

MetPro-uutiskirje 3/2014

Mustikan sato jää keskinkertaiseksi, puolukalla hyvä kukinta

Mustikka kypsyy poimittavaksi Etelä- ja Keski-Suomessa heinäkuun puolenvälin jälkeen, alku­kesän kylmän kauden takia keskimäärin viikkoa myö­hem­min kuin viime vuosina. Lapissa ja Kainuun poh­jois­osissa mustikka kypsyy heinäkuun loppupuolella ja elokuun alkupuolella normaalin kesäsään vallitessa. Alkukesän kylmät säät sekä lumi- ja räntäsateet ovat monin paikoin haitanneet sekä puolukan että suo­muu­raimen kukintaa, molempien marjojen satotaso selviää seuraavien viikkojen kuluessa. Kylmän sään takia myös sieniä joudutaan vielä odottamaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että suurempia määriä hape­roi­ta, tatteja ja rouskuja poimitaan vasta elokuussa.

Tiedote