Metla Hanke 3633

Turvemaiden maankäytön uudet vaihtoehdot ja niiden vaikutukset ekosysteemipalveluihin

[  English  |  Tavoitteet  |  Hankkeen vetäjä  |  Tutkijat  |  Julkaisut  |  Tiedotteet  |  Metla Tutkimus  ]

Kesto: 2014-2018   Asiasanat: Turvemaat, ekosysteemipalvelut, maankäyttö, maankäytön suunnittelu, puuntuotos, ympäristövaikutukset
Tutkimusohjelma: Metsät moneen käyttöön

Tavoitteet

Metsätalouden maasta noin kolmannes on turvemaita; metsämaasta samoin kuin puuvarannosta turvemaiden osuus on noin neljännes. Turvemaametsien puuston laskennallinen arvo oli vuonna 2013 noin 11 mrd €. Noin puolet maamme soiden kokonaispinta-alasta on ojitettu metsänkasvatusta varten, Etelä-Suomessa selvästi yli 75%. Ojitusinvestointeihin, mukaan lukien kunnostusojitukset, on kohdennettu huomattavasti sekä julkista että yksityistä rahoitusta. Investointien antamaan tuottoon ja toisaalta maankäytön haitallisiin ympäristövaikutuksiin on pyritty vaikuttamaan erilaisilla maankäyttöä ja metsänhoidon menetelmiä rajoittavilla säädöksillä. Nämä turvemaiden maankäyttöä ohjaavat säädökset ja suositukset ovat parhaillaan voimakkaassa murroksessa. Valtioneuvoston vuonna 2012 tekemässä periaatepäätöksessä soiden ja turvemaiden vastuullisesta ja kestävästä käytöstä ja suojelusta (ns. suostrategia) linjattiin mm., että soita muuttava käyttö kohdistetaan jatkossa jo aiemmin ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille. Uuden metsälain myötä uudistamisvelvoite poistui kitumaiksi luokitelluilta turvemailta, joille on löydettävä uusia maankäyttömuotoja. Lisäksi uudistamisvelvoite poistui niiltä ojitetuilta soilta, jotka ovat alun perin olleet avosoita tai erittäin vähäpuustoisia soita, mikäli niiden metsätalouskäytöstä luovutaan ja ne ennallistetaan. Uusi metsälaki myös mahdollistaa metsätalouden piiriin jääville turvemaille laajemman kirjon metsänkäsittelymenetelmiä, mm. erirakenteisten metsien jatkuvapeitteisen kasvatuksen. Uudessa tilanteessa tarvitaan tutkimustietoa sekä maankäytön ohjauksen että metsänhoitosuositusten ja muiden käytännön ohjeiden perustaksi. Kysymys on merkittävästä maankäytön ohjauksesta. Kaikkinensa sellaisia turvemaita, joilla perinteinen ainespuun tuotanto ei ole taloudellisesti kannattavaa, on lähes miljoona hehtaaria. VMI11:n tulosten perusteella arvioiden uudistamisvelvoitteen piiristä jää pois vähintään 0,54 milj. ha. Enemmän tai vähemmän aktiivisen metsätalouden piiriin jää siis noin 4 milj. ha. turvemaametsiä. Tutkimustiedon avulla on pystyttävä arvioimaan erilaisten toimenpiteiden vaikutukset paitsi puuntuotantoon myös muihin turvemaiden ekosysteemipalveluihin. Turvemaiden kannalta keskeisiä muita ekosysteemipalveluja ovat mm. turpeen hiilivaraston ylläpito ja kerryttäminen, veden kierron ja laadun säätely, sekä turvemaille ominaisten kasvi-, eläin-, ja mikrobiyhteisöjen ylläpito mukaan lukien tyypillisten suomarjojen, lakan ja karpalon, esiintyminen ja satoisuus.

Hankkeessa selvitetään turvemaiden maankäytön vaihtoehtoja, niiden kannattavuutta ja vaikutuksia turvemaiden tuottamiin ekosysteemipalveluihin. Hanke kokoaa yhteen sisäisellä ja ulkopuolisella rahoituksella toteutettavia hankkeita. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää turvemaita koskevien käyttösuositusten pohjana. Tutkimuksen kohteena olevat turvemaat voidaan jakaa kolmeen ryhmään, joita koskeviin kysymyksiin keskitytään eri osahankkeissa. Näihin ryhmiin kohdistuu hyvin erilaisia maankäyttöodotuksia ja -paineita. Viimeinen osahanke kokoaa yhteen koko ongelmakentän ja sen tavoitteena on tuottaa soiden käytön vaikutuksia koskeva Suobarometri, joka on rinnasteinen MMK-tutkimusohjelmassa tuotettavalle Metsäbarometrille.

Osahanke 1 keskittyy ainespuun kannattavaan tuotantoon soveltuviin turvemaihin. Osahankkeen tavoitteena on löytää sellaisia käsittelymenetelmiä, jotka turvaavat myös muiden ekosysteemipalveluiden tuotantoa ja erityisesti vähentävät soiden metsätalouskäytön aiheuttamaa vesistökuormitusta. Puuntuotannon ja muiden ekosysteemipalvelujen yhteensovittamista voidaan toteuttaa mm. Metsälain mahdollistamien uusien kasvatusmenetelmien avulla, joista tarkastellaan erityisesti erirakenteisten metsien kasvatuksen vaihtoehtoja. Osahankkeen tuloksina saadaan käsitys siitä, minkälaisin menetelmin erilaisissa suometsissä voidaan siirtyä erirakenteisen metsän kasvatukseen, minkälaisin menetelmin voidaan välttää tai myöhentää suometsien kunnostusojituksia sekä alustavia käsityksiä erirakenteisten suopuustojen uudistumisesta ja tuotoksesta. Osahankkeessa perustetaan koealoja erirakenteisten suometsien ja niiden ympäristö- ja monimuotoisuusvaikutusten pitkäaikaiseen seurantaan ja opetuskäyttöön. Resurssien mahdollistamissa puitteissa tuotetaan tietoa siitä miten erirakenteisen metsän jatkuva kasvatus vaikuttaa kasvihuonekaasuvirtoihin sekä ojitusalueilta tulevien vesien laatuun.

Osahanke 2 keskittyy heikkotuottoisiin turvemaihin, joille on löydettävä vaihtoehtoisia maankäyttömuotoja ainespuun tuotannon sijaan. Osahankkeen tavoitteena on tuottaa 1) metsälain ja metsänhoitosuositusten täsmennystä tukevat kriteerit uudistamisvelvoitteen piiristä poistettavien ojitettujen soiden tunnistamiselle, 2) kriteerejä ja menetelmiä sen arvioimiseksi, voidaanko joillakin kohteilla edelleen korjata puuta ja saadaanko niiden metsänkasvatus kannattavaksi, 3) tietoa heikkotuottoisten turvemaiden käyttövaihtoehtojen ekosysteemipalveluvaikutuksista. Osahankkeen tuloksina saadaan niukkatuottoisten ojitusalueiden tyypilliset piirteet, joilla voidaan tukea niiden tunnistamista metsälain täytäntöönpanossa sekä arvio näiden alueiden kokonaispuuvarannosta ja sen käytettävyydestä. Näiden sekä sijainti-, koko-, ja kasvupaikkatyyppitietojen perusteella muodostetaan kokonaiskäsitys näiden alueiden jatkokäytön mahdollisuuksista. Tietoa eri jatkokäyttömuotojen ekosysteemipalveluvaikutuksista saadaan pääosin olemassa olevia aineistoja analysoimalla.

Osahanke 3 keskittyy turvetuotannosta vapautuviin ns. suonpohjiin, joiden vaihtoehtoisilla jälkikäyttömuodoilla voidaan lisätä turvemaiden tuottamia ekosysteemipalveluja. Työn painopiste on suonpohjien metsätalouskäytössä ja uudelleensoistamisessa. Muiden jälkikäyttömuotojen osalta tukeudutaan jo julkaistuihin tuloksiin. Tavoitteena on vertailla, miten erityyppiset jälkikäyttömuodot vaikuttavat suonpohjien ekosysteemipalveluihin: taloudellinen merkitys, luonnon monimuotoisuus ja ympäristövaikutukset (kasvihuonekaasutaseet ja vesistökuormitus). Työn tuloksina saadaan tiedot puuston kehityksestä vaihtelevissa olosuhteissa 25-50 vuoden ajalle metsityksen jälkeen, arviot metsätaloustoimenpiteiden kannattavuudesta, sekä metsätalouskäytön ja uudelleensoistamisen vaikutuksista kokonaishiilitaseeseen ja kasvihuonekaasupäästöihin.

Osahanke 4 kokoaa yhteen muiden osahankkeiden tulokset. Tavoitteena on löytää taloudellisia ja ekologisia mittareita, joita voidaan käyttää optimoitaessa erilaisille soille parhaita käyttömuotoja. Tuloksena on soiden käytön vaikutuksia koskeva Suobarometri, joka kuvaa soiden eri käyttömuotojen vaikutuksia ekosysteemipalveluihin.

Hankkeen vetäjä: Laiho, Raija
Metsäntutkimuslaitos > Luke, Parkanon toimipaikka, Kaironiementie 15, 39700 PARKANO
Puhelin: 029 532 2078
Sähköpostiosoite: raija.laiho@luke.fi

Muut tutkijat: Ahtikoski, Anssi, OU (2015), Alm, Jukka, JO (2015), Aro, Lasse, PA (2014-15), Hartman, Markus, VA (2014-15), Hotanen, Juha-Pekka, JO (2014-15), Hytönen, Jyrki, KA (2014-15), Hökkä, Hannu, RO (2015), Moilanen, Mikko, OU (2014-15), Nousiainen, Hannu, VA (2014-15), Penttilä, Timo, VA (2014-15), Saarinen, Markku, PA (2014-15), Silvan, Niko, PA (2015), Tuominen, Sakari, VA (2014-15), Valkonen, Sauli, VA (2015), Vuollekoski, Martti, VA (2015)


Sivun alkuun

Tämä sivu on tuotettu Metlan tietokannasta 07.11.2015
Palaute