Metsien luontaista häiriödynamiikkaa jäjittelevä metsänkäsittely tutkimusalueilla

Kuva: Matti Koivula

Periaate

Metsien luontaiseen häiriödynamiikkaan perustuvia metsänkäsittelymalleja ryhdytään toteuttamaan laajoilla (700-1000 ha) tutkimusalueilla. Tutkimusalueilla sovelletaan metsien käsittelyä, joka kehittää metsien rakennetta luonnonmetsien rakenteen suuntaan sekä metsikkö- että aluetasolla. Oletuksena on, että tällainen käsittely edistää metsäluonnon monimuotoisuuden ja muiden ei-puuntuotannollisten arvojen säilymistä pitkällä aikavälillä nykyistä paremmin. Tutkimusalueiden metsät tarjoavat samalla mahdollisuuksia monipuoliselle tutkimukselle.

Käsittelylohkot

Kunkin tutkimusalueen metsät jaetaan eri käsittelyperiaatteita edustaviin lohkoihin. Ne ovat noin 100 hehtaarin kokoisia yhtenäisiä alueita. Kukin lohko edustaa yhtä häiriövyöhykettä (3 erilaista) ja yhtä metsänkäsittelyn intensiteettitasoa (2 erilaista). Lohkoja on siten normaalisti 6 kappaletta.

Häiriövyöhykkeet

Lohkot jaetaan kolmeen häiriövyöhykkeeseen. Jokaisella häiriövyöhykkeellä toteutetaan yhtä metsänkäsittelymallia, joka edustaa yhtä luonnonmetsissä esiintyvää häiriötyyppejä. Vyöhykkeen metsien arvellaan kehittyvän vastaamaan ko. häiriötyypin metsien oletettua rakennetta noin yhden kiertoajan kuluessa (70-100 vuotta)

Metsänkäsittelyn intensiteettitasot

Kullakin lohkolla toteutetaan yhtä metsänkäytön intensiteettitasoa. Intensiteetti on se osuus puuston tilavuudesta tai pitkän tähtäimen tilavuustuotoksesta, joka hyödynnetään hakkuupoistumana. Tasot ovat 90% ja 50 %. Asia voidaan ilmaista myös käänteisesti, ts. pysyvästi jätettävän säästöpuuston osuutena: 10 % tai 50 %.

• Kaavio häiriövyöhykkeiden ja intensiteettitasojen yhdistelmästä tutkimusalueella
• Lohkojako Isojärven tutkimusalueella

Uudistushakkuut

Poimintahakkuulla (PoH) pyritään kehittämään, lisäämään ja ylläpitämään metsikön erirakenteisuutta. Poimintahakkuussa poistetaan yksittäisiä puita tai pieniä puuryhmiä. Poimintahakkuita käytetään valikoiden kuvioilla joiden puuston rakenteessa on jo havaittavissa erirakenteisuutta ja alikasvosta, ja metsän uudistumisen voidaan olettaa onnistuvan tällä menetelmällä. Hakkuu toistuu n. 15-20 vuoden välein. Esimerkki

Pienaukkohakkuussa (PiH) aukon halkaisija vaihtelee 10 - 30 metrin välillä. Aukon muotoa vaihdellaan. Aukon raja tehdään heterogeeniseksi ja liukuvaksi jättämällä aukolle säästöpuita ja toisaalta harventamalla aukon reunametsää. Välialueillakin harvennetaan tarvittaessa tiheimpiä kohtia puuston terveyden ja elinvoiman ylläpitämiseksi. Pysyvästi säästettäviksi määriteltyjä osia ja säästöpuustoja ei kuitenkaan harvenneta. Kerralla hakataan 20 % käytettävissä olevasta pinta-alasta (kuvion pinta-ala miinus pysyvät säästöpuuryhmien osuus), ja hakkuu toistuu n. 20 vuoden välein. Esimerkki

Osittaishakkuussa (OsH) aukon suurin läpimitta vaihtelee 40 – 60 metrin välillä. Aukot voivat olla muodoltaan kaistamaisia. Osa-aukot voivat isoilla kuvioilla olla yhteydessä toisiinsa esim. kapeiden käytävien kautta, mutta suuren aukon vaikutelma estetään. Aukon raja pyritään tekemään heterogeeniseksi ja liukuvaksi jättämällä aukolle säästöpuita, pystylahopuuta tuottamalla ja harventamalla aukon reunametsää. Kerralla hakataan kolmannes käytettävissä olevasta pinta-alasta, ja hakkuu toistuu n. 25-35 vuoden välein. Esimerkki

Avohakkuussa (AvH) käsitellään koko kuvio kerralla. Hakattava pinta-ala on 0.5-5 ha. Hakkuu voi olla myös siemen- tai suojuspuuhakkuu, jos uudistetaan luontaisesti. Esimerkki

Uudistushakkuutapoja käytetään eri häiriövyöhykkeillä seuraavasti (% pinta-alasta):

Pienten häiriöiden vyöhyke: Pienaukkohakkuu ¾, poimintahakkuu ¼

Osittaishäiriöiden vyöhyke: Osittaishakkuu ¾, pienaukkohakkuu ¼

Voimakkaiden häiriöiden vyöhyke: Avohakkuu ¾, osittaishakkuu ¼

Uudistamistoimet

Luontaista uudistamista käytetään aina kun se on mahdollista. Mikäli edellytykset luontaiseen uudistamiseen ovat huonot, voidaan käyttää kylvöä tai istutusta. Alikasvospuustoa säästetään mahdollisuuksien mukaan. Puuston eri-ikäisyyttä suositaan jo taimikkovaiheesta lähtien. Uudistusalan raivausta vältetään pienten häiriöiden ja osittaishäiriöiden vyöhykkeillä. Voimakkaiden häiriöiden alueella uudistusalan raivaus tehdään tavanomaiseen tapaan. Osittaishakkuu- ja avohakkuualoilla tehdään tavanomainen maanmuokkaus; mahdollisuuksien mukaan myös kulotusta voidaan käyttää. Pienaukoissa tehdään tarvittaessa kevyt muokkaus (laikutus tai kääntömätästys).

Taimikonhoito ja kasvatushakkuut

Jotta myös nuorempiin metsiin alkaisi kehittyä vaihtelevuutta, niitä käsitellään kaikilla häiriövyöhykkeillä ns. skips&gaps –periaatteella. Toimenpiteet tehdään voimakkuudeltaan vaihtelevasti, jättäen metsikköön pienialaisia tiheikköjä ja toisaalta tehdään avoimia laikkuja. Pysyvästi säästettäviä säästöpuuryhmiä voidaan määrittää jo taimikonhoidon ja kasvatusmetsien käsittelyn yhteydessä.