Isojärven ympäristöarvometsä

Ympäristöarvometsästä on metsämaata 689 hehtaaria. Metsien rakenne on talousmetsille tyypillinen. Alueella ei ole tehty uudistushakkuita viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten taimikoiden osuus on pieni. Varttuneita kasvatusmetsiä on 47 % ja nuoria kasvatusmetsiä 28 % metsämaan pinta-alasta

Kuva 1. Isojärven ympäristöarvometsän rajaus. Aineisto: © Metsähallitus 2006, © Maanmittauslaitos 1/MYY/2006.

Ympäristöarvometsän maat ovat varsin viljavia, sillä peräti 58 % metsämaasta on luokiteltu viljavuudeltaan tuoreeksi ja 12 % lehtomaiseksi. Puustoltaan alue on tavanomaista metsäaluetta kuusikoineen ja männiköineen. 44 % metsämaasta on puhtaita männiköitä tai mäntysekametsiä ja 40 % on puhtaita kuusikoita tai kuusisekametsiä.

Alue on maastoltaan pienipiirteistä, rannat, mäet, kalliot ja pienialaiset suot tekevät alueesta vaihtelevan. Rantametsiä on pinta-alaan suhteutettuna paljon. Pitkäjärvi, Nuorajärvi, Saaresjärvi ja Särkijärvi jakavat alueen pienempiin osiin ja tekevät siitä rikkonaisen. Metsät ovat olleet pitkään talouskäytössä ja kauttaaltaan metsähoitotoimin käsiteltyjä. Suot ovat pääosin ojitettuja, pieniä suolaikkuja, muutamaa karumpaa suota ja rantasuota lukuun ottamatta. Vanhimmat metsät sijaitsevat ranta-alueilla.

Alueella pesii monipuolinen metsä- ja järvilintulajisto. Alueen yleisimmät lajit ovat pajulintu, peippo, vihervarpunen, punarinta, metsäkirvinen, räkättirastas, punakylkirastas, laulurastas ja harmaasieppo. Uhanalaisista lintulajeista alueella esiintyy selkälokki ja tiltaltti. Muita huomionarvoisia tai silmälläpidettäviä lajeja ovat alueella havaitut kaakkuri, kuikka, mehiläishaukka, kalasääski, teeri, metso ja käki. Lisäksi alueella esiintyy EU:n lintudirektiivin lajeista laulujoutsen, pyy, kurki ja palokärki. Alueella esiintyviä vanhoja metsiä suosivia lajeja ovat kulorastas, puukiipijä ja töyhtötiainen.

Liito-oravia esiintyy alueen rehevissä kuusikoissa, tiedossa on 3 esiintymää. Muista lajiryhmistä alueelta tunnetaan harvinaisen haavanarinakäävän esiintymä sekä vaateliaista lehtolajeista taikinamarjan ja lehtopähkämön kasvupaikat.