Häiriödynamiikkamalli talousmetsien käsittelyssä - ekologiset perusteet

Ekologisesti kestävän metsätalouden keskeinen periaate on luontaisten elinympäristöjen ja sitä kautta luontaisen lajiston elinmahdollisuuksien turvaaminen. Suomessa kestävän metsänhoidon tavoitteena on pitää yllä koko metsälajisto. Kun metsien käsittelyä pyritään kehittämään tähän suuntaan, ainoa realistinen lähestymistapa onkin pyrkiä säilyttämään luontaiset elinympäristöt ja niiden monimuotoisuus. (Hunter 1999, Lindenmayer & Franklin 2002).

Metsien häiriödynamiikalla on keskeinen merkitys elinympäristöjen ja lajiston monimuotoisuuden säilymiselle. Häiriöllä tarkoitetaan tapahtumaa, joka äkillisesti muuttaa metsän rakennetta siten, että kasvutilaa ja -resursseja vapautuu ja metsän pienilmasto muuttuu. Luonnonmetsien monipuolinen häiriödynamiikka ylläpitää omalta osaltaan laajaa elinympäristöjen vaihtelua ja olosuhteiden kirjoa, johon luontainen lajisto on kehityksessään sopeutunut (Gromtsev 2002, Angelstam & Kuuluvainen 2004).

Nykyinen metsänhoitomme luo metsäalue- ja metsikkörakenteita, jotka eroavat ratkaisevasti metsien luontaisesta rakenteesta (Kuuluvainen 2009). Häiriöt voivat olla metsätalouden kannalta katsottuna haitallisia tuhoja, mutta metsätekosysteemissä ne ovat tärkeä monimuotoisuutta ylläpitävä ja uudistava tekijä (Attiwill 1994, Esseen ym. 1997, Kuuluvainen 2002). Vallitsevan puuntuotantomallin yhtenä tavoitteenahan on ollut tehokkaan puunkasvatuksen ohella torjua metsätuhoja, joita luontaiset häiriötekijät aiheuttavat (metsäpalot, myrskyt, kasvitaudit ja tuhohyönteiset) Tämä taloudellisesti järkevä tavoite on pitkälti saavutettukin, mutta monet luontaiset elinympäristöt ovat samalla vähentyneet ja niiden laatu on heikentynyt.

On ilmeistä, että monimuotoisuuden säilymiseksi metsätaloudessa olisi pyrittävä ylläpitämään sellaista häiriödynamiikkaa, joka tuottaa riittävästi luontaisen kaltaisia elinympäristöjä (Attiwill 1994, Hunter 1999). Talousmetsissä metsätalouden aiheuttamat häiriöt eroavat kuitenkin aina luonnon häiriöistä. Merkittävin ero on, että talousmetsissä pääosa runkopuusta korjataan pois, kun taas luonnonmetsässä kuollut puusto jää metsään. Metsätalouden ekologisen kestävyyden kehittämisessävoidaan soveltaa luonnonmetsistä karttunutta tietoa siten, että sekä metsien luontaisen monimuotoisuuden säilyminen että metsänkäsittelylle asetettujen muiden tavoitteiden toteutuminen voidaan turvata entistä paremmin (Lindenmayer & Franklin 2002).

Metsän luontaisen häiriödynamiikan mukailu on muodostumassa tärkeäksi lähestymistavaksi pyrittäessä talousmetsien monimuotoisuuden parempaan turvaamiseen (Hunter 1999, Lindenmayer & Franklin 2002, Perera ym. 2004). Luontaiseen häiriödynamiikkaan perustuvia strategisia metsänkäsittelymalleja on viime aikoina kehitetty eri puolilla boreaalista vyöhykettä (Angelstam & Rosenberg 1993, Angelstam 1998 Bergeron ym. 1999, 2002). Yhteistä näille malleille on se, että luonnonmetsän dynamiikkaa jäljitellään sekä voimakkailla, aukeita aloja tuottavilla hakkuilla että säilyttämällä pysyvästi peitteisiä eri-ikäisiä metsiä, joita ei käsitellä voimakkailla uudistushakkuilla.

Häiriödynamiikka talous- ja luonnonmetsissä

Karkea ja hieno seula

Häiriödynamiikkamalli käytännössä

Kirjallisuus