Tutkimustuloksia
Taimettuminen vaihtelevaa ja taimien kehitys on hidasta eri-ikäiskuusikossa
Tutkimuksen kohteena oli poimintahakkuilla käsiteltyjen kuusivaltaisten metsiköiden taimettuminen ja taimikohorttien (muutaman vuoden aikana syntyneiden taimien “massa”) kehittyminen. Aineisto oli kerätty Etelä-Suomessa 15 metsiköstä, joiden puuston rakenne oli kahden tai useamman poimintahakkuun tuloksena melko erirakenteista (ERIKA-kestokokeet). Tutkimus käsitti 10 vuoden pituisen seurantajakson, joka alkoi talvella 1996-97 tehdystä hakkuusta. Puuston pohjapinta-ala hakkuun jälkeen oli keskimäärin 18 m2/ha (15-27) ja tilavuus 165 m3/ha (130-290) ja sekapuuston osuus 27 prosenttia.
Taimien määrää inventoitiin metsikkökoealoilta (40 m x 40 m) 64 ympyräkoealalta (a’ 4 m2) 5 vuoden välein. Samoilla koealoilla seurattiin taimien syntymistä vuosittain mittaamalla uudet sirkkataimet joka syksy. Tuloksia analysoitaessa taimet jaettiin kokoluokkiin: sirkkataimet, vaihtuva taimiaines (pituus 3-10 cm) ja vakiintuneet taimet (pituus 11-130 cm).
| |
 |
| |
Kuva: Metla/Juhani Korhonen |
Kuusen sirkkataimia syntyi keskimäärin 2130 kpl/ha/v, mikä vaihteli siemenvuosien ja kesien säiden mukaan. Metsiköiden välinen ja sisäinen vaihtelu oli suuri. Runsaimpinakin taimettumisvuosina vain 25 prosentilla koealoista syntyi yksi tai useampi uusi taimi. Sirkkataimet olivat yleensä hyvin lyhytikäisiä, eikä niistä kehittynyt kovin paljon vaihtuvaa taimiainesta. Kuusen vaihtuvan taimiaineksen määrä laski tutkimusjakson aikana 4 900 kpl/ha:stä 1700 kpl/ha:iin. Sitä olikin tutkimusjakson alussa ollut erityisen runsaasti vuosien 1990 ja 1993 poikkeuksellisen hyvien siemensatojen ja suotuisten säiden (viileiden ja sateisten kesien) jäljiltä. Taimiaineksen määrä vaihteli voimakkaasti. Koealoista 75 prosentilla ei ollut yhtään tainta jakson lopussa. Merkittävä osa vaihtuvasta taimiaineksesta kasvoi vakiintuneiden taimien kokoluokkaan. Niiden määrä kasvoi tarkastelujaksolla 3 000 kpl/ha:stä 4 500 kpl/ha:iin, mutta edelleen jakson lopussakin 46 prosenttia koealoista oli taimia vailla. Elossa säilyneet taimet kasvoivat hyvin hitaasti. Taimikohorttien kehitystä tarkastelemalla arvioitiin, että kuusen taimilta kului keskimäärin 15 vuotta 15-30 cm pituuden saavuttamiseen.
Mäntyjä syntyi keskimäärin 30 ja koivuja 855 kpl/ha/v. Niiden eloonjäämisprosentti, kasvu ja kunto olivat niin heikkoja, ettei vaihtuvan ja vakiintuneen taimiaineksen määrää voitu analysoida tarkemmin.
Tulokset viittasivat siihen, että eri-ikäiskuusikot taimettuvat kohtalaisen hyvin, mutta ajalliset ja paikalliset vaihtelut ovat erittäin suuria. Vaikka kuusen taimia ja taimiainesta oli keskimäärin 6 000 – 8 000 kpl/ha, suurin osa pinta-alasta oli yleensä vailla kumpaakaan. Jakson aikana syntyneet uudet taimet (keskimäärin 20 000 kpl/ha) eivät riittäneet pitämään vaihtuvan taimiaineksen määrää jakson alun tasolla.
Pelkkien taimimäärien ja niiden dynamiikan perusteella ei voi vielä päätellä onko taimettuminen riittävän runsasta eri-ikäisrakenteisen kuusikon kasvattamiseksi kestävällä pohjalla. Taimiahan ei tarvitse olla koko metsikön alueella, vaan vain poistettujen puiden jättämissä aukoissa tai lähiaikoina poistettavien puiden läheisyydessä. Taimikoealojen välittömässä läheisyydessä (säde 5 m) olleen puuston pohjapinta-ala ei kuitenkaan korreloinut kuusen taimien syntymisen tai vaihtuvan taimiaineksen esiintymisen suhteen. Isoimpien taimien menestymiseen lehtipuustolla oli heikko positiivinen ja havupuustolla heikko negatiivinen vaikutus.
Metsänkäsittely vaikuttaa todennäköisesti voimakkaasti taimettumiseen ja taimien kasvuun. Tutkimusaineiston metsiköt olivat juuri hakattuja mikä todennäköisesti paransi lyhytaikaisesti taimettumista ja taimien kehitysedellytyksiä. Toisaalta tutkimuksen metsiköt olivat mitä ilmeisimmin liian tiheitä eri-ikäisrakenteisen kuusikon optimaalisen taimettumisen ja taimien kehittymisen kannalta. Voimakas harventaminen todennäköisesti nopeuttaisi taimien kasvua, joka oli nyt erittäin hidasta. Koivun ja männyn uudistuminen ei näyttäisi toimivan lainkaan näin tiheissä eri-ikäiskuusioissa. Sitä voitaisiin edistää tekemällä pienaukkoja poimintahakkuiden rinnalla.
Julkaisu: Saksa, T. & Valkonen, S. 2011. Dynamics of seedling establishment and survival in uneven-aged boreal forests. Forest Ecology and Management 261(8): 1409-1414.
|
