Metsien ympäristöpalvelujen markkinat ja luontopalveluyrittäjyys

Tutkimuksen tavoitteet ja tuloksia

Osahankkeessa tutkittiin ympäristöpalvelujen markkinoiden luomisen mahdollisuuksia ja kehitettiin maisema- ja virkistysarvokaupan malleja yksityismetsille.

Ympäristöpalvelumarkkinoiden luominen ja kehittäminen

Kuva: Jouni Hyvärinen

Tutkimuksessa selvitettiin uudentyyppisten ympäristöpalvelu­jen markkinoiden luomista ja kehittämistä met­sien maisema- ja vir­kistysarvojen, luontomatkailun ja virkistyskäytön yhtey­dessä.

Markkinaperustaiset mekanismit tuovat hallinnoinnin lähemmäksi yksittäisiä toimijoita toisin kuin perinteiset kieltoihin, velvoitteisiin ja määräyksiin perustuvat lähestymistavat. Ne edellyttävät aina toi­mijoiden välistä vuorovaikutusta ja tukevat alhaalta ylös -hal­lintaa ja paikallisen tiedon hyväksikäyttöä.

Ympäristöpalveluiden markkinoiden syntyessä tutkimusta tarvi­taan muun muassa hyödykkeiden määritte­lemiseksi ja maksu­me­kanismien luomiseksi, kun erilaisia aineettomia palveluja tai aiem­min julkishyödykkeiksi käsitettyjä palveluja on muunnettava maksusta vaihdettaviksi tuotteiksi. Samalla on otettava huomioon olemas­saolevat omistus- ja käyttöoikeudet, kuten Suomessa jokamiehenoikeus.

Teoreettisena taustana kysymysten hahmottamiseksi käytettiin ekosysteemipalvelujen käsitettä ja ekosysteemilähestymistapaa. Useimmat ekosysteemipalvelut ovat julkishyödykkeitä, joiden suojeluun ja tuottamiseen maanomistajilla on vähän kannustimia. Julkisen vallan haasteena on luoda sopivia kannustimia tuottaa ja tur­vata näitä palveluja. Ekosysteemipalveluiden ekologinen, maantieteellinen, taloudellinen ja sosiaalinen komp­leksisuus hankaloittaa kuitenkin tarvittavan uudenlaisen politiikan ja lainsäädännön luomista.

Ekosysteemipalvelut poikkeavat usein talouden läpi kulkevista tavanomaisista tavaroista ja palveluista. Niitä ei kovin helposti voida erottaa ekosysteemiperustoistaan ja jakaa fyysisesti. Erityisesti puuttuu ekosysteemipal­veluiden tuotantoa ja käyttöä kattava omistusoikeuksien järjestelmä. Kaikkia asianosaisia hyödyttäviä win-win -ratkaisuja ei välttämättä löydy, vaan vaihtosuhteet ovat väistämättömiä ja muutoksessa jotkut voittavat ja toiset häviävät.

Lopulta on vastattava kysymykseen, miten taloudelliset ja poliittiset instituutiot saataisiin vastaamaan ekosys­teemien ominaispiirteitä. Omistusoikeusongelmien voidaan ennen kaikkea nähdä liittyvän keskinäiseen riip­puvuuteen. Riippuvuus johtuu sekä voimavaran että sen käyttäjien ominaisuuksista. Kestävyys edellyttää sitä, että ihmisen sosiaaliset järjestelmät ja omistusoikeuksien määrittelyt liittyvät onnistuneesti laajoihin ekosysteemeihin tai maisemiin. Ekologiset prosessti ovat vain harvoin rajoittuneet hallinnollisten tai maanomistuksellisten rajojen mukaan.

Maisema- ja virkistysarvokaupan mallit yksityismetsille

Kuva: Metla/Erkki Oksanen

Tutkimuksessa selvitettiin eri maissa yksityismetsien virkistys- ja matkailukäyttöön sovelletut korvausperiaatteet. Tavoitteena oli hahmotella Suomen oloihin sopivan maisema- ja virkistysarvo­kaupan lähtökohtia.

Maisema- ja virkistysarvojen merkitys metsien käytössä on kasvanut. Kaupungistuminen ja ihmisten arvostusten muut­tuminen ovat lisänneet metsien aineettomien ja toistaiseksi markkinattomien hyötyjen kysyntää. Metsien aineettomien hyötyjen korvauskäytännöt eivät ole pystyneet vastaamaan maisema- ja virkistysarvojen kasvavaan kysyntään ja luontomatkailun kehittämistarpeisiin.

Esimerkkinä olleiden käytäntöjen ja kirjallisuuden perusteella hyvän maisema- ja virkistysarvokaupan oleellisiksi piirteiksi nousivat maanomistajalähtöisyys, vapaaehtoisuus, avoimuus, läpinäkyvyys, joustavuus ja kestävyys. Tiedot­tamiseen, koulutukseen ja osallistumismahdollisuuksien tarjoamiseen on pa­nostettava jo alkuvaiheessa. Käytännölle on luotava selkeä ja ymmärrettävä tavoite, joka ei saa olla ristiriidassa muiden ohjauskeinojen kanssa.

Koska maisema- ja virkistyshyödyt edustavat pääosin metsien suoria ja epäsuoria käyttöarvoja, korvauskäytäntöjä voidaan kehittää suoraan palvelujen käyttäjän ja tarjoajan välille. Tämä mahdollistaa markkinalähtöisen ja kustannustehokkaan mekanismin luomisen, jossa maksajana ja/tai ostajana voi valtion sijasta olla yksityishenkilö, kunta tai yrittäjä.

Rahoituksellisesti korvauskäytäntö voi perustua luontopalveluyrittäjien palveluiden hintaan sisällytettävään kehittämismaksuun, josta kertyvillä varoilla rahoitettaisiin alueen maisema- ja virkistysarvokauppaa. Maisema- ja virkistysalueiden käyttäjät määrittäisivät heille arvokkaat kohteet, minkä jälkeen maanomistajat tarjoaisivat vapaaehtoisesti maa-alueitaan matkailu- ja virkistyskäyttöön. Metsänhoitotavat voidaan toteuttaa kullekin kohteelle sopivimmalla tavalla.

Suomessa tähän saakka esitetyillä toimintamalleilla pyritään tapauskohtaisiin sopimuksiin maanomistajan ja maiseman hyödyntäjän välillä. Luontomatkailun kehittämisalueella tarvitaan kuitenkin jatkossa laajempia toiminta- ja rahoitusmalleja, jotta yksityismaiden matkailukäytöstä voidaan sopia pitkäkestoisesti ja luontomatkailun yritystoiminnan kehittäminen on mahdollista. Toimiva maisema- ja virkistysarvokauppa voisi osaltaan helpottaa puuntuotannon ja metsän muiden käyttömuotojen yhteensovittamista alueellisesti.

Jatkotutkimusta Ruka-Kuusamon matkailualueella
Maisema- ja virkistysarvokaupan jatkotutkimus ja kehittely keskittyy Ruka-Kuusamon alueelle, joka on on Suomen merkittävimpiä luontomatkailukeskittymiä ja metsänomistusrakenteeltaan yksityisomistusvaltainen. Tutkimus ja mahdollinen kokeiluhanke toteutetaan osana EU:n rahoittamaa Newforex-hanketta yhteistyössä paikallisten toimijoiden ja Ruka-Kuusamon alueellisen metsäsuunnittelun -kehittämishankkeen kanssa.

Lisää osahankkeesta:

• Naskali, A. 2010. Ekosysteemilähestymistapa ja legitimiteetti. Teoksessa: Rannikko, P. & Määttä, T. 2010. Luonnonvarojen hallinnan legitimiteetti. Vastapaino, Tampere. s. 87–121.
• Temisevä, M., Tyrväinen, L. & Ovaskainen, V. 2008. Maisema- ja virkistysarvokauppa: Eri maiden kokemuksia ja lähtökohtia suomalaisen käytännön kehittämiselle. Metlan työraportteja 81. 40 s. (pdf)