Metsien taloudellinen arvo virkistyskäytössä ja asuinympäristön osana

Tutkimuksen tavoitteet ja tuloksia

Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää menetelmiä luonnon tuottamien virkistyspalvelujen ja maisemahyötyjen rahamääräiseen mittaamiseen, jotta markkinattomat hyödyt voidaan sisällyttää yhteismitallisesti hankkeiden kustannus-hyötyanalyyseihin tai maankäyttövaihtoehtojen vertailuun.

Virkistyskäytön taloudellinen arvottaminen – matkakustannusmenetelmä

Teijon retkeilyalueella tehdyn tutkimuksen päätavoite oli virkistyskäytön arvottamisessa pitkään käytetyn matkakustannusmenetelmän sovellettavuuden ja tulosten luotettavuuden kehittäminen. Virkistysalueiden hyötyjen rahamääräiselle mittaamiselle on selvä tarve, koska alueelle pääsy ja niiden perusvarustuksen käyttö ovat maksuttomia palveluja, joiden arvo ei ilmene maksuvirtana.

Matkakustannusmenetelmässä jäljitetään alueen virkistyskäytön kysyntä käyttämällä määränä havaittua käynti­määrää ja käynnin hintana alueelle pääsemiseksi tarvittavaa matkakustannusta. Hintamuuttujan kertoimen avulla saadaan keskimääräinen kuluttajan ylijäämä euroina käyntiä kohti, toisin sanoen käyntikerran nettoarvo. Menetelmän vahvuus on, että se perustuu havaittuun käyttäytymiseen.

Matkakustannusmenetelmään liittyy kuitenkin se vaikeus, että matkan yksilöllinen hinta ei ole suoraan havaittavissa, vaan sitä edustaa mat­kakustannus, jonka suuruus on laskennallinen. Todellisuudessa eri kävijät kuitenkin arvioivat jo auton käyttökustannusta erilaisin perustein matka-ajan kustannuksesta puhumatta. Yksilöllisen vaihtelun huomiotta jääminen merkitsee hintamuuttujan mittausvirhettä ja voi johtaa harhaisiin ylijäämämittoihin.

Syntyvän kalibrointiongelman ratkaisemiseksi ja mahdollisen harhan välttämiseksi tutkimuksessa pyrittiin lähemmäs matkan todellista, kävijöiden huomioon ottamaa hintaa käyttämällä yksilöllisiä, kävijöiltä tiedusteltuja matkakustannuksia. Näihin luettiin auton kilometrikustannuksen lisäksi matka-ajan kustannus.

Matka-ajan vaihtoehtoiskustannuksen huomioon ottamiseksi yleisesti käytetty sääntö perustuu tuntiansioon. Menettely on kiistanalainen, koska kiinteiden työaikojen vuoksi työ- ja vapaa-aikaa ei voida valita vapaasti eikä virkistysaluekäynnin matka-ajan rajakustannus siten ole sidoksissa tuntiansioon. Tämän vuoksi matka-ajan kustannusta lähestyttiin tiedustelemalla kävijöiden maksuhalukkuutta matka-ajan säästöstä, joka syntyisi vaihtoehtoisesta alueesta tai nopeammasta tieyhteydestä käyntikohteeseen.

Aineistosta estimoitiin toisaalta tavanomaista sovellusta vastaavat mallit, joissa auton kilometrikustannus oli vastaajien keskiarvon tasolla (vakio) ja aikakustannus tuntiansioon perustuva, toisaalta mallit, joissa ajoneuvo- ja aikakustannus olivat vastaajilta tiedusteltuja yksilöllisiä arvoja.

Tulosten perusteella vastaajien ilmoittama kilometrikustannus, joko yksilöllinen tai keskiarvo, on toimiva väline tulosten kalibroimiseksi. Aikakustannuksen arviointiin käytetty lähestymistapa osoittautui myös toimivaksi. Tuntia kohti arvioitu aikakustannus riippui odotetusti kävijä- ja käyntikohtaisista tekijöistä. Aikakustannuksen vaikutus ylijäämämittoihin oli suuruudeltaan uskottava, toisin kuin useilla aiemmin käytetyillä menettelyillä.

Kaupunkiviheralueiden taloudellinen arvottaminen – asuntohintamallit

Kuva: Metla/Erkki Oksanen

Viheralueiden hyötyjä ovat ulkoilu- ja virkistysmahdol­lisuudet, maisemahyödyt sekä suojavaikutukset. Yksi keino niiden arvon mittaamiseksi on analysoida tilastol­lisella mallilla, missä määrin viheralueiden hyö­dyistä maksetaan kohonneina asuntohintoina. Teorian mukaan asuntojen hintaerot johtuvat paitsi asuntojen ominaisuuk­sista ja sijainnista myös ympäristön laadun eroista. Vaikka tutkimus on osoittanut asuinympäris­tön laadun merkityk­sen, on epäselvää millaisilla muuttujilla viheralueita tulisi kuvata.

Helsingistä koottujen asuntohinta-aineistojen avulla tar­kasteltiin erityisesti asunnosta avautuvan näkymän sekä viheralueiden suhteellisen määrän, laadun ja läheisyyden vaikutusta asuntohintoihin. Tulosten mukaan Keskuspuiston vaikutus asuntojen hintoihin ulottuu noin puolen­toista kilometrin säteelle. Tällä vyöhykkeellä asunnot ovat 5–7 % kalliimpia kuin kauempana.

Asuntojen hintoja nostava vaikutus on suurimmillaan noin 250 metrin etäisyydelle asti puistosta, minkä jälkeen hintavaikutus pienenee asteittain. Pienempien viheralueiden läheisyys nostaa asuntojen hintoja, mutta vaikutus ulottuu vain noin 500 metrin etäisyydelle viheralueesta.

Laajojen ulkoilualueiden vaikutus asuntojen hintoihin on selvästi pienempiä alueita suurempi, koska ne mahdol­listavat monipuolisen virkistyskäytön ja parantavat asuinympäristön laatua muun muassa vähentämällä melua ja suodattamalla ilman epäpuhtauksia.

Lisää osahankkeesta:

• Metsästä hyvinvointia -uutiskirjeessä: Meren ja Keskuspuiston läheisyys nostavat asuntojen hintoja Helsingissä
• Lönnqvist, H.& Tyrväinen, L. 2009. Mitä asuntomarkkinat kertovat kaupunkiluonnon taloudellisesta arvosta. Julkaisussa: Ekologinen ja kokemuksellinen tieto kaupungin suunnittelussa (Faehnle, M., Bäcklund, P. ja Laine, M. (toim.). Helsingin kaupungin tietokeskus, Tutkimuksia 2009(6): 119–129.  (pdf)
• Ovaskainen, V., Neuvonen, M. & Pouta, E. 2011. Modelling recreation demand with respondent-reported driving cost and stated cost of travel time. Käsikirjoitus, 35 s.