Hanke 3438

Metsien tuhohyönteisten aiheuttamien riskien arviointi ja hallinta muuttuvassa ympäristössä

 

 >

Tutkimuksen tausta

Ilmaston muuttuminen lisää metsätuhoriskiä

tuhoalue  
Tunturimittarin aiheuttama tuho näkyy lehdettömän "harmaana" vyöhykkeenä.
Kuva Tarmo Virtanen
 

Hyönteisten aiheuttamien metsätuhojen riski kasvaa ilmaston muuttumisen ja ympäristömuutosten seurauksena. Muutosten myötä Suomeen voi tulla uusia tuholaislajeja tai aiemmin harmittomana esiintyneet lajit voivat muuttua vaarallisiksi tuhonaiheuttajiksi.

 

Pohjois-Euroopan metsäpuilla elää useita satoja hyönteislajeja. Lajien välillä on suuria eroja keskimääräisissä tiheyksissä ja populaatiodynamiikassa. Vain suhteellisen pieni osa lajeista on merkittäviä tuholaisia. Lajeista huomattava osa on myös sellaisia, jotka ovat tuholaisia vain jollakin osalla levinneisyysaluettaan. Esimerkiksi jotkut lajit ovat tärkeitä tuholaisia Keski-Euroopassa, mutta samat lajit eivät aiheuta Suomessa mainittavammin haittaa. Lajin esiintymiseen tuholaisena vaikuttavat sekä lajin ominaisuudet että paikalliset ympäristötekijät.

 

Ilmaston muutosten vaikutuksia metsien hyönteistuhoriskiin voidaan arvioida, jos tunnetaan puiden, tuhohyönteisten ja näiden luontaisten vihollisten väliset vuorovaikutukset sekä ympäristötekijöiden vaikutukset. Luotettavien riskiarvioiden ja ennusteiden tekeminen edellyttää myös tuholaiskantojen jatkuvaa seurantaa ja populaatiodynaamisia malleja, jotka realistisesti kuvaavat lajien välisiä vuorovaikutussuhteita ja ympäristötekijöiden vaikutuksia näihin.

 

Tärkeimmät metsien tuhohyönteiset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään:

  • neulasia ja lehtiä syövät sahapistiäis- tai perhostoukat, esimerkkilajeja: ruskomäntypistiäinen (Neodiprion sertifer), tähtikudospistiäinen (Acantholyda posticalis) ja tunturimittari (Epirrita autumnata)
  • eläviä puita vahingoittavat kaarnakuoriaiset, esimerkkilaji: kirjanpainaja (Ips typographus).

 

 
   Päivitetty:   14.10.2008 / SJor Metla : Tutkimus : Hanke 3438   Palaute Metlan etusivulle
. .