Hankkeen tausta
Suomen metsien kokonaiskasvu on lisääntynyt 1970-luvulta
lähes 70 %. Osa kasvun lisääntymisestä aiheutuu
metsien käsittelyistä ja niiden aiheuttamista metsien rakenteen
muutoksista. Tärkeimmiksi kasvua lisääviksi tekijöiksi
on arvioitu soiden ojitus, nuorten metsien osuuden lisääntyminen
ja metsien tihentyminen.
Metsien rakennemuutosten ohella ilmaston vaihtelu ja sen muutokset,
ilmasta metsiin satava laskeuma (typpi, rikki, raskasmetallit) ja ilmakehän
hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen ovat tekijöitä,
joiden osuutta tapahtuneisiin kasvumuutoksiin ja muutoksen pysyvyyteen
ei riittävästi tunneta.
Metsänkäsittelyn vaikutuksista puhdistetut metsien kasvutrendit
tai kasvutrendien puuttuminen voivat olla seurausta joko ympäristön
pitkän ajan trendinomaisesta muuttumisesta tai ilmaston vuosikymmeniä
kestävästä syklisestä vaihtelusta. Vaihtelu ja trendit
voivat vaihdella myös alueittain. Kasvun vaihteluja on tarkasteltava
riittävän pitkällä aikavälillä ja riittävän
laajalla maantieteellisellä alueella.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen ja
sen perusteella ennustettu ilmaston muutos on koko maapalloa koskettava
ilmiö. Muutosten puustovaikutusten havaitseminen edellyttää
dendrokronologian (dendroklimatologia, dendroekologia) menetelmien käyttöä
pitkien havaintosarjojen analysoinnissa.
Muutosten globaalisuutta häiritsevien ilmakehän liikkeiden
nykyistä syvällisempi ymmärtäminen puolestaan pakottaa
koko pohjoisen pallonpuoliskon tutkijoiden verkottumiseen sekä
voimien ja tutkimusaineistojen yhteiskäyttöön.
