| Lahottajasienten metsätaloudelle aiheuttamien riskien tunnistaminen ja hallinta -tutkimushanke (3336) | ||
Juurikäävän torjunta[ Tausta | Tavoitteet | Tulokset | Yhteystiedot | Metla Tutkimus ] TaustaaEtelä-Suomen kuusista 15-20 prosenttia on tyvilahon vikaannuttamia. Yleisin kasvavien kuusten lahottaja on kuusenjuurikääpä (Heterobasidion parviporum). Sen aiheuttama tyvilaho nousee yleisesti 4-6 metrin, joskus jopa 12 metrin korkeudelle runkoon. Siitä huolimatta kuusi ei yleensä kuole, joskin lahojuurisena se helposti kaatuu myrskyssä. Kuusenjuurikääpä voi aiheuttaa tyvilahoa myös lehtikuusella ja tappaa männyntaimia lahojen kuusenkantojen ympärillä. Nämä tuhot ovat kuitenkin lieviä verrattuna kuusen tyvilahoon, josta aiheutuu vuosittain metsätaloudelle noin 40 miljoonan euron tappiot. Kuusenjuurikääpä on levinnyt Lappiin saakka, mutta merkittävät tuhot rajoittuvat suunnilleen Kokkola - Joensuu -linjan eteläpuolelle. Männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum) on toinen Suomessa esiintyvistä juurikääpälajeista. Se aiheuttaa juurilahoa männiköissä. Juuriston ja rungon tyven voimakkaan pihkoittumisen vuoksi männyn tautia nimitetään tyvitervastaudiksi. Tauti johtaa lopulta puun nopeaan kuolemaan tai kaatumiseen lahojuurisena. Männynjuurikääpää tavataan myös kuusikoissa tyvilahon aiheuttajana, joskin paljon vähemmän kuin kuusenjuurikääpää. Tämä sieni voi tarttua moniin muihinkin puulajeihin - jopa lehtipuihin - silloin kun ne kasvavat sekapuina tyvitervastaudin vaivaamassa männikössä. Männynjuurikäävän levinneisyys Suomessa rajoittuu maan eteläosiin, pohjoisraja on Kuopion tienoilla. Tuhoja esiintyy lähinnä Kaakkois-Suomessa.
Juurikääpä tulee terveeseen metsikköön itiöinä lähiseudun sairastuneista metsistä. Itiöt laskeutuvat tuoreiden kuusen tai männyn kantojen kaatopinnoille kesäaikana, ja niistä kehittyvä sienirihmasto tunkeutuu puuhun. Tauti voi saada alkunsa myös kasvavien puiden juuristovaurioista. Tartunnan saaneista kannoista tai puista tauti leviää lähellä oleviin terveisiin puihin juurten kosketuskohtien kautta. Itiöitä tuottavat käävät kehittyvät kuolleiden puiden juuristoon tai kantojen onkaloihin. Jos juurikääpä on päässyt leviämään metsikköön, sen poistaminen kasvupaikalta voi olla vaikeaa, koska kannoissa sieni säilyy tartuntakykyisenä vuosikymmeniä. Puhtaissa lehtimetsissä juurikääpää ei esiinny. Puulajin vaihtoa onkin käytetty ratkaisuna sairastuneita metsiä uudistettaessa silloin kun olosuhteet sen sallivat. Yhden koivusukupolven aikana juurikääpä ehtii hävitä kasvupaikalta havupuun kantojen maatuessa. Karummilla alueilla lahoja kuusikoita voidaan uudistaa männylle, joka on vastustuskykyisempi kuusenjuurikääpää vastaan. Uusien tautipesäkkeiden syntymistä voidaan vähentää tekemällä hakkuut mahdollisuuksien mukaan talviaikaan, jolloin itiötartuntaa ei tapahdu. Kesähakkuissa tuoreet kantopinnat voidaan käsitellä torjunta-aineella. Edellisestä puusukupolvesta peräisin olevaa tartuntaa voidaan vähentää kulotuksella ja kantojen nostolla. TavoitteetMetlan tutkimuksissa on pyritty kehittämään menetelmiä lahovikojen vähentämiseksi talousmetsissä. Aiheeseen liittyen on tehty perustutkimusta lahottajasienten esiintymisestä, infektiobiologiasta sekä geneettisestä vaihtelusta. Valtaosan kuusen ja männyn laho-ongelmista Etelä-Suomessa aiheuttava juurikääpä on ollut tutkimuskohteena ensisijalla. Keskeisiä tutkimusaiheita ovat olleet juurikäävän torjuntamenetelmien kehittäminen, lahovikaisuuden kehitys peräkkäisissä kuusisukupolvissa sekä puulajin vaihdon vaikutus juurikäävän esiintymiseen kasvupaikalla. Monimuotoisuuden huomioon ottaminen metsänhoidossa on lisännyt lahopuun määrää metsässä, ja tämän vaikutusta juuri- ja tyvilahoa aiheuttavien sienten leviämiseen on myös tutkittu. TuloksetTärkeä tutkimuskohde on ollut kantojen juurikääpätartunnan ehkäiseminen kesähakkuissa. 1950-luvulta alkaen on eri maissa kehitetty käsittelyjä, joissa itiötartunnan estäviä kemikaaleja levitetään kannon kaatopinnalle. Torjunnassa käytetään myös juurikäävän kanssa elintilasta ja ravinnosta kilpailevia sieniä, jolloin kysymys on biologisesta torjunnasta. Kaikkein tehokkaimmaksi juurikäävän kilpailijaksi on osoittautunut eräs havumetsissä hyvin yleinen, mutta vaatimattoman näköinen sieni: harmaaorvakka. Samoin kuin juurikääpä, se pyrkii valtaamaan tuoreita havupuun kantoja, mutta toisin kuin juurikääpä, se ei leviä kasvaviin puihin. Käsittelyssä voidaan käyttää myös urealiuosta, joka tekee kannon kaatopinnan epäsuotuisaksi alustaksi juurikääpäitiöille. Kesähakkuussa näillä suoja-aineilla käsitelty kanto vastaa suunnilleen talvihakkuuta – käsittelyn teho on keskimäärin n. 90 %. Suomessa kantokäsittelyä kesähakkuissa ryhdyttiin markkinoimaan noin 20 vuotta sitten. Laajamittainen käyttö alkoi 1990-luvun alussa, jolloin hakkuukoneisiin kehitettiin kantokäsittelyn mahdollistava lisälaite. Samoihin aikoihin Metla kehitti yhdessä Kemira OY:n kanssa harmaaorvakkavalmisteen (Rotstop) kuusen ja männyn kantojen käsittelyyn. Parhaillaan Metlassa on käynnissä tutkimus lahottajasienten metsätaloudelle aiheuttamien riskien tunnistamisesta ja hallinnasta. Hankkeessa tuotetaan metsätaloudellisesti tärkeisiin lahottajasieniin liittyvää perustutkimusta, kehitetään uusia lahontorjuntakeinoja sekä viedään lahottajasienitutkimuksissa saatuja tuloksia käytännön metsätalouteen. Kantokäsittelyn toteuttaminen käytännössä edellyttää suoja-aineiden tehon sekä käsittelyn suorituksen jatkuvaa seurantaa, erityisesti sen vuoksi, että yhteiskunta osallistuu käsittelyn kustannuksiin yksityismetsissä, ja koska käsittelyn tulokset tulevat näkyviin vasta monien vuosien kuluttua. Lisätietoa tarvitaan etenkin käsittelyjen pitkäaikaisvaikutuksista ja laadunvalvonnasta. Vuonna 2003 torjunta-ainekäsittelyä tehtiin hakkuiden yhteydessä 38 400 hehtaarilla. Käsittelyn määrä on nousussa, mutta käyttö kattaa vasta neljänneksen käsittelyn tarpeesta. Lisää tietoa juurikäävästä:
Juurikääpään liittyviä tutkimuksia:
Vuosina 1998-2001 toimi laaja yhteistutkimushanke juurikääpätuhojen torjunnan tehostamiseksi. Hankkeen päätavoitteena oli kehittää puiden kantokäsittelytekniikkaa niin, että käsittely yleistyisi myös talousmetsissä. Hankkeessa mukana olivat Metlan lisäksi Metsäteho, MTK sekä kaikki suuret kotimaiset metsäteollisuusyritykset, hakkuukonevalmistajat ja muut asiaan liittyvät tahot. Yhteistyötä jatketaan nykyisissä hankkeissa mm. metsäteollisuuden, Metsätehon, Verdera OY:n, Kemiran, VTT:n sekä ulkomaisten tutkimuslaitosten kanssa. Yhteystiedot:
|
