Metla Hanke 3306

Metsien hiilinielu ja Kioton sopimuksen toteuttamisen taloudelliset kustannukset

Kesto: 2000-2003   Asiasanat: Kioton pöytäkirja, hiilinielu , ilmaston muutos
Tutkimusohjelma: Suomen metsien hiilivarat, niiden muutokset ja sosio-ekonomiset kytkennät

Tavoitteet

• Analysoidaan Kioton pöytäkirjan toteuttamisen taloudellisia vaikutuksia Suomelle ja muille maille kun hiilinielut otetaan huomioon yhtenä sopeutumismekanismina
• Analysoidaan eri maiden hiilinieluarvioiden luotettavuutta ja vertailtavuutta
• Määritetään hiilitaselaskennan epävarmuuksia
• Kehitetään metsien hiilitaseen arvioinnissa tarvittavia menetelmiä
  

Tulokset

• Metsäsektorin hiilinielujen arviot ovat huomattavan epävarmoja verrattuna muille sektoreille laskettuihin päästöarvioihin. Katso kuva eri sektoreille arvioiduista nieluista/päästöistä ja niiden epävarmuuksista.


• Metsien hiilinielujen ja -varastojen arvioiden luotettavuuteen vaikuttivat hyvin erityyppiset tekijät. Vuotuisten nielujen luotettavuutta horjuttivat lähinnä tieto maaperän hiilen alkutilasta, sekä laskentasysteemille annettavan vuotuisen lähtötiedon luotettavuus (poistuma, kasvun vaihtelu ja lämpötila). Kuvassa Suomen metsien hiilinielun epävarmuuteen vaikuttavat avaintekijät.


• Kioton pöytäkirjan mukaisten nieluhyvitysten vaikutukset kansantaloudellisiin ja sektorikohtaisiin kustannuksiin on arvioitu globaalilla kokonaistaloudellisella mallilla. Uusi-Seelanti hyötyy nieluista eniten. Ruotsissa, Kanadassa ja Japanissa kustannukset alenevat myös merkittävästi kun taas Suomessa nielujen vaikutus jää vähäiseksi. Nieluhyvitykset tasoittavat Kioton tavoitteiden aiheuttamaa taloudellista taakkaa eri maille vain osittain. Katso julkaisu (pdf-tiedosto) ja kuva.


• Biomassan muunnoskertoimet (BEF), joiden avulla muunnetaan männyn, kuusen ja koivun runkotilavuudet koko puun biomassaksi biomassakomponenteittain (lehvästö, oksat, kuori, kannot, paksut juuret, ohuet juuret) vaihtelevat metsikön iän mukaan. Katso kuva ja artikkeli (pdf-tiedosto). Muuntokertoimet testattiin Ruotsissa biomassafunktioita ja inventointimittauksia hyödyntäen. Katso artikkeli (pdf). Myös muuntokertoimilla saatuja neulasbiomassaestimaatteja testattiin ja vaihtoehtoisia neulasmassan estimointimenetelmiä kehitettiin. Katso artikkeli (pdf).


• Männyn suhteellinen oksakarike vaihtelee puun kehityksen mukaan. Perinteisesti hiililaskelmissa oksakariketta on estimoitu vakiokertoimien avulla. Katso artikkeli (pdf, in english).


• Kuusen neulasista varisee 10 % vuosittain. Katso kuva. Kuusen vuotuinen oksakarike on 1,25 % koko oksabiomassasta. Oksakarikkeen on havaittu vaihtelevan puun kehityksen ja metsikön tiheyden mukaan. Tulokset osoittavat, että kuusen karikekertoimet eroavat merkittävästi männyn vastaavista, joita on aiemmin sovellettu kuuselle. Katso kuva ja artikkeli (pdf).


• Männyn neulasista varisee vuosittain Etelä-Suomessa n. 21% ja Pohjois-Suomessa n. 10 %. Tätä tietoa voidaan hyödyntää mallinnettaessa mäntyjen vuotuista karikesyötettä ja metsien hiilenkiertoa. Katso artikkeli (pdf).


• Maaperästä tehtyjä hiilimittauksia verrattiin mallitettuihin arvoihin. Eri ikäisten metsiköiden arvoja vertailtaessa ennusteisiin havaittiin, että mitattu humuskerroksen hiili kasvaa avohakkuun jälkeen kutakuinkin yhtä nopeasti kuin malli ennustaa. Tulokset ovat kuitenkin epävarmoja aivan nuorille metsille. Mineraalimaakerroksien hiilen määrässä ei havaittu selvää kasvua metsikön ikääntyessä. Katso kuva.


• Yhteenveto eurooppalaisten puulajien tilavuus- ja biomassayhtälöistä. Tutkimuksessa koottiin Euroopassa kasvavien puulajien puutason tilavuus- ja biomassayhtälöitä, joissa käytetään selittävänä muuttujana rinnankorkeusläpimittaa ja/tai puun korkeutta. Puuston runkotilavuuden ja biomassan määrittäminen on tarpeellista muun muassa metsävaroja kartoitettaessa sekä ekosysteemien energia- ja ravinnevirtoja tutkittaessa. Myös YK:n ilmastosopimuksen edellyttämän metsien hiilitaseiden laskennan työkaluiksi tarvitaan puuston biomassan arviointimenetelmiä. Katso artikkeli (pdf). Lisätietoja.


• Boreaalisten metsien aluskasvillisuuden biomassa voidaan arvioida peittävyyden avulla. Katso kuva ja artikkeli (pdf).


• Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC Good Practise Guidance) mukaan kansallisten hiili-inventaarien validisuuden testaamisessa tulisi soveltaa riippumattomia menetelmiä mm. kaukokartoitusaineistoja. Tutkimuksessamme testatun yhdeksää eri allonpituuskanavaa tallentavan ASTER-satelliittiaineiston osoitettiin soveltuvan boreaalisten metsien biomassan määrittämiseen. Katso artikkeli (pdf).


• Kehitetyt biomassan- ja karikkeen estimointimenetelmät yhdistettiin Yasso maamallin kanssa, jotta voitiin ennustaa sekä puuston että maaperän vuotuiset hiilivarastot Suomelle 1922-2004. Katso sekä Aleksi Lehtosen että Petteri Muukkosen väitöskirjat.


• Aluskasvillisuuden biomassaa (kg/ha) voidaan ennustaa metsikön ja kasvupaikan ominaisuuksien (varsinkin puulaji ja ikä) perusteella. Katso artikkeli (pdf).
  

Järjestetyt seminaarit

Yhteistutkimukset

Hankkeen vetäjä: Mäkipää, Raisa
Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimipaikka, PL 18, 01301 VANTAA
Puhelin: 029 532 2197
Sähköpostiosoite: raisa.makipaa@metla.fi

Muut tutkijat: Lehtonen, Aleksi, HE (2001-04), Muukkonen, Petteri (2002-04), Peltoniemi, Mikko (2003-04), Pohjola, Johanna (2000-03), Vanhanen, Heidi, HE (2002-03)

Sivun alkuun

Tämä sivu on tuotettu Metlan tietokannasta 12.06.2012
Palaute