Metla Hanke 3299

Metsätautien etiologia ja epidemiologia

[  English  |  Tavoitteet  |  Tulokset  |  Hankkeen vetäjä  |  Tutkijat  |  Julkaisut  |  Tiedotteet  |  Metla Tutkimus  ]

Kesto: 2000-2006   Asiasanat: juurilaho, koivu, kuusen korot, kuusi, levälaikku, metsän terveys, mänty, sienitaudit, tautien leviäminen, tervasroso, versosurma
Tutkimushankeryhmä: Erillishankkeet 1 - Metsäekosysteemien rakenne ja toiminta

Tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ympäristötekijöiden vaikutusta metsäpuiden yleiseen kuntoon ja taudinkestävyyteen, taudinaiheuttajiin ja niiden esiintymiseen Osahankkeittain tavoitteet ovat seuraavat: 1) Abioottiset taudit. Erityisesti Pohjois-Suomessa selvitetään abioottisten tuhojen dynamiikkaa, poikkeuksellisten säätilanteiden merkitystä tuhojen syntyyn sekä abioottisten ja bioottisten tuhojen yhteyttä. Tarkoitus on, että abioottisten tuhojen merkitys metsän terveydelle ymmärretään paremmin etenkin Lapissa, missä metsät ovat ilmastollisesti äärirajoillaan. 2) Tervasroson epidemiologia. Tavoitteena on tuottaa perustietoa tervasrosoa aiheuttavista sienistä, niiden virulenssista männyllä sekä mäntyjen taudinalttiuteen vaikuttavista tekijöistä. Selvitetään Melampyrum-lajien merkitys tervasrososienen väli-isäntänä. 3) Patogeenien levintä ja puiden taudinalttius. Tuotetaan tietoa mäntyalkuperien sekudaarimetabolian tuotteista ja niiden yhteydestä männyn versosurmakestävyyteen, ravinteiden, ilmastotekijöiden ja alkuperien vuorovaikutuksesta tautien ilmenemiseseen, erityisesti versosurman ja harmaakaristeen esiintymiseen. Selvitetään kasvupaikan viljavuuden merkitystä kuusentuomiruosteen esiintymiselle. Selvitetään Rhizoctonia- ja Phytophthora-sienten leviämistavat taimitarhassa. Hankitaan uutta tietoa patogeenien (mm. Gremmeniella, Pleomassaria, Pyrenopeziza) itiölevinnästä. Kehitetään itiölevinnän seurantamenetelmiä taimitarhoja varten.

Tulokset

Tervasroson (Peridermium pini) tartutuskokeissa eri alkuperää olevien mäntyjen tai eri paikoista kerättyjen helmi-itiöden välillä ei ollut eroa. Infektioiden onnistumisprosentti vaihteli männyillä 0-9.4 % välillä ja tartutsmateriaalin osalta 3.4-3.9 % välillä. Koroja muodostui 1-6 vuoden kuluttua tartutuksesta, pyknidejä kehittyi vuosi ennen helmi-itiöpesäkkeitä, joita syntyi 2-9 vuoden kuluttua tartutuksesta. Tulosten perusteella pohjoista alkuperää olevat männyt eivät ole hyvin alttiita tervasrosolle.

Tartustuskokeissa saatiin tuotettua tervasroson (Cronartium flaccidum) uredioita (kesäitiöitä) ja telioita (talvi-itiöitä) lehtomaitikalla (Melampyrum nemorosum). Tämä on ensimmäinen kerta, kun lehtomaitikka on osoitettu tervasroson väli-isäntäkasviksi maailmassa. Tunnettuja väli-isäntiä: kärmeenpistonyrtti (Vincetoxicum hirundinaria) ja maitikoita (M. pratense ja M. sylvaticum), käytettiin verranteena.

Tämän lisäksi neljän Melampyrum-lajin (M. arvense, M. pratense, M sylvaticum ja M. nemorosum) suhteellista C. flaccidum-alttiutta tutkittiin tartuttamalla eläviä siemenestä kasvatettuja ja siirtoistutettuja taimien proveniensseja kasvihuoneessa eri sienialkuperillä. Uredioita ja telioita syntyi vaihtelevasti kaikilla eri kasvilajeilla ja proveniensseilla. Tulosten perusteella peltomaitikka (M. arvense) ja metsämaitikka (M. sylvaticum) ovat altteimmat testatuista lajeista ja kangasmaitikka (M. pratense) on kestävin laji. Tämä on ensimmäinen raportti uredinioiden ja telioiden keinollisesta tuottamisesta M. arvensella. Kokeissa telioita syntyi harvakseltaan myös lehtien yläpinnalla normaalista poiketen, mitä ilmiötä ei ole aikaisemmin raportoitu maitikoilla.'

Juurilahoa taimitarhataimilla aiheuttavalle Ceratobasidium bicorne (yksitumainen Rhizoctonia sp.) sienelle tehtiin yhteistyössä Jarkko Hantulan kanssa molekyylibiologiaan perustuva tunnistusmenetelmä, jolla sieni havaitaan taimissa perinteistä sienieristystä varmemmin.

Versosurman itiölevintää on seurattu useampana vuotena itiöpyydysten avulla Suonenjoella. Itiöitä alkoi olla ilmassa toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa, jolloin lämpösumma vaihteli 100 ja 165 d.d. välillä ja niiden tuotto jatkui ainakin syyskuun puoliväliin. Itiöiden määrä lisääntyi lineaarisesti suhteessa lämpösumman logaritmiseen arvoon. Itiötuotannon alkua ennustamaan luotiin binäärinen logistinen regressiomalli, jossa lämpösumma ja sade olivat selittävinä tekijöinä. Tämän mallin avulla saatu ajankohta heitti vuosittain vain kolme päivää.

Viime vuosina taimitarhoilla on esiintynyt uuden tyyppistä tautia, jossa kuusen taimien neulaset ruskettuvat ja karisevat. Myöhemmin infektiokohtaan muodostuu koro. Korojen aiheuttajaa kartoitettiin perinteisin sienieristyksin ja molekyylibiologisin menetelmin. DNA-analyysin mukaan useassa korossa oli yhtä tai molempia useimmin eristettyä sienilajia. Toinen näistä oli Sirococcus. conigenus, jota meillä ei ole aiemmin raportoitu taimitarhataimilta. Toinen sieni jäi tarkemmin määrittämättä, koska tutkimusaikana kasvustoon muodostuviin pullomaisiin rakenteisiin ei syntynyt itiöitä. Molemmat sienet ruskettivat neulasia taimissa, joihin niiden rihmastoa ympättiin.

Lisätietoa tutkimusjulkaisuista

Hankkeen vetäjä: Lilja, Arja
Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimipaikka, PL 18, 01301 VANTAA
Puhelin: 029 532 5102
Sähköpostiosoite: arja.lilja@metla.fi

Muut tutkijat: Hamberg, Leena (2002), Hantula, Jarkko, VA (2003-04), Jalkanen, Risto, RO (2002), Kaitera, Juha, MU (2002-06), Kurkela, Timo (2002), Nevalainen, Seppo, JO (2002-06), Nuorteva, Heikki, VA (2002-06), Pennanen, Taina, VA (2006), Petäistö, Raija-Liisa, SU (2002-06), Vartiamäki, Henna, VA (2002), Vuorinen, Martti, SU (2002-06)


Sivun alkuun

Tämä sivu on tuotettu Metlan tietokannasta 12.06.2012
Palaute