| Harvennus puuntuotannon ohjauskeinona -tutkimushanke (3280) | |
Männyn harvennus[ Tausta | Tavoitteet | Tulokset | Yhteystiedot | Metla Tutkimus ] TaustaHarvennuksessa osa puustosta poistetaan, jolloin jäljelle jäävien puiden keskinäinen kilpailu pienenee ja yksilöille käytettävissä olevat resurssit (ravinteet, vesi ja säteily) lisääntyvät. Harvennushakkuu lisää metsikön arvoa keskittämällä tuotannon hyvälaatuiseen ja arvokkaaseen puustoon. Harvennuksien määrää ja voimakkuutta voidaan vaihdella puuntuotoksen, korjuun kannattavuuden ja kiertoajan optimoimiseksi. Suomalainen harvennuskäytäntö on perustunut vuosikymmenien ajan melko varovaisiin alaharvennuksiin. Alaharvennuksissa poistetaan lähinnä kilpailussa heikompaan asemaan jääneitä puita. Metsikön taloudellinen tulos kiertoajan kuluessa kasvaa huomattavasti oikein tehtyjen harvennusten avulla. Puuston kokonaistuotosta niillä ei kuitenkaan voida kohottaa. TavoitteetHarvennuskokeissa tuotetaan tietoa ajoitukseltaan, voimakkuudeltaan ja käsittelytavaltaan vaihtelevien harvennusten vaikutuksista puuntuotokseen ja metsänkasvatuksen kannattavuuteen. Näin erilaisten käsittelytapojen puuntuotannollista ja taloudellista kannattavuutta voidaan vertailla. Aineistoa erilaisten käsittelyjen vaikutuksista saadaan kestokokeilta, joilla sovelletaan vaihtoehtoisia metsänkäsittelymenetelmiä. Kestokokeiden uusintamittauksiin perustuvia tuloksia käytetään hyväksi uusien metsänhoitosuositusten ja harvennusmallien kehittämisessä. TuloksetTutkimukset ovat jatkoa professori Yrjö Vuokilan pääosin 1970-luvulla aloittamalle tutkimukselle. Tuolta ajalta ovat peräisin käytännön metsätaloudessa yleisesti käytetyt harvennusmallit. Harvennusmallit kertovat metsikön harvennustarpeen ja hakkuun jälkeen jäävän kasvatettavan puuston määrän. Mallien avulla hakkuiden ajankohta ja voimakkuus voidaan määrittää niin, että hakkuissa puuta kertyy korjuun kannalta riittävästi ja metsän tuotoksessa päästään tavoiteltuun lopputulokseen. Pitkäaikaisten tutkimusten perusteella on määritelty puulajeittain harvennusmallit Etelä-ja Pohjois-Suomen metsätyypeille. Puuston kehitysvaiheeseen (valtapituus) ja tiheyteen (runkoluku tai pohjapinta-ala) perustuvilla harvennusmalleilla on säädelty harvennusvoimakkuutta 1960-luvulta saakka. Harvennuksiin liittyviä tutkimuksia:
Yhteystiedot:
|
