Metla Hanke 3261

Hakkuiden vaikutus ravinnetilaan ja puuston kehitykseen ojitetuilla soilla

[  English  |  Tavoitteet  |  Tulokset  |  Hankkeen vetäjä  |  Tutkijat  |  Julkaisut  |  Tiedotteet  |  Metla Tutkimus  ]

Kesto: 1999-2003   Asiasanat: biomassa, harvennus, kasvu, metsikködynamiikka, ojitetut suot, ravinneallokaatio, ravinnedynamiikka
Tutkimusohjelma: Suometsien ekologisesti ja taloudellisesti kestävä kasvatus ja käyttö

Tavoitteet

Koko hankkeen tavoitteena on tuottaa a) käytännön metsätaloutta varten suositukset ekologisesti kestäviksi kasvatushakkuumenetelmiksi, sekä b) uutta tutkimustietoa ojitettujen soiden puuston kasvun ja kehityksen sekä kasvupaikan ravinteisuuden vuorosuhteista, jota voidaan hyödyntää pyrittäessä paremmin ymmärtämään ojitetun suometsäekosysteemin toimintaa ja siihen kohdistuvien toimenpiteiden vaikutuksia.

Hankkeen eri tutkimuksissa tavoitteina on selvittää: (1) kasvatushakkuiden vaikutus biomassan ja ravinteiden allokaatioon kasvupaikka- ja metsikkötasolla, (2) kasvatushakkuiden vaikutukset puuston kasvuun metsikkö- ja puutasolla, (3) kasvatus- ja uudistushakkuiden vaikutus ravinteiden poistumaan metsikkökierrosta.

Hanke toimii osana SUO-tutkimusohjelmaa sekä kiinteässä yhteistyössä Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen kanssa ja on yrt-hankkeiden 7015 ja 7068 kotihanke.

Tulokset

Suometsien kasvatushakkuun vaikutusta biomassan ja ravinteiden allokaatioon on tutkittu Pyhäjärvellä ja Rovaniemen mlk:ssa sijaitsevilla puolukkaturvekankaan männiköiden harvennuskokeilla. Voimakkaasti harvennettujen ja harventamattomien koealojen valta-, väli- ja vallittujen puiden runko-, oksa- ja neulaskuivamassoja verrattiin 5 – 8 vuotta kokeen aloittamisen jälkeen. Puutasolla harvennus lisäsi hieman neulasten ja elävien oksien massaa kaikkien latvuskerrosten puissa. Harvennus ei sen sijaan juurikaan vaikuttanut alunperin keskenään samankokoisten puiden runkomassaan, mikä oli yllättävää. Koska puiden runko sisältää valtaosan kaikesta maanpäällisestä biomassasta, harvennus ei myöskään vaikuttanut puiden maanpäälliseen totaalibiomassaan. Jatkossa selvitetään onko harvennus lisännyt kantojen ja paksujuurten biomassaa ja miten harvennus vaikuttaa ravinteiden määrään ja jakaantumiseen metsikössä. Metsikkötasolla puuston maanpäällinen kokonaisbiomassa 8 vuoden kuluttua käsittelystä oli harvennetuilla koealoilla alle 60% harventamattoman puuston biomassasta. Ero oli melkein yhtäsuuri kuin harvennuspoistuman biomassa. Neulasmassassa ero oli kuitenkin vähäinen, joten puuston kokonaistuotoksen tulisi olla samaa suuruusluokkaa. Ilmeisesti harvennetussa puustossa suurempi osa tuotoksesta suuntautuu juuristoon. Harvennetuilla koealoilla pintakasvillisuuden biomassa oli 2,5-kertainen harventamattomiin verrattuna. Vaikka pintakasvillisuuden osuus maanpäällisestä kokonaisbiomassasta on pieni (kontrollilla 1% – harvennetulla 5%), harvennuksen jälkeen erityisesti lisääntyvä varvusto saattaa sitoa selvästi massaosuuttaan suuremman määrän ravinteita.

Suometsien kasvatushakkuiden vaikutuksia runkopuuston kasvuun ja tuotokseen tutkitaan kaikkiaan 32 harvennuskokeessa, joista suurin osa on mäntyvaltaisia ojitusaluemetsiä. Alustavat tulokset osoittavat, että 1) Aikaistetut ensiharvennukset (< 12 m valtapituusvaihe) tuottavat niin pieniä kertymiä, että korjuu ei yleensä ole taloudellisesti kannattavaa. Mikäli kertymiä lisätään tinkimällä kasvatettavaksi jäävän puuston määrästä, kasvutappioiden riski on merkittävä. 2) Lievänä toteutettu ensiharvennus (= nuoren metsän kunnostus), jota voi seurata voimakaskin toinen harvennus, näyttäisi tuottavan hyvän tuloksen sekä puuntuotoksen määrällä että nettotulojen nykyarvolla mitattuna. 3) Metsänhoitosuositusten mukaisen leimausrajan saavuttaneissa metsiköissä eli ns. normaaleissa ensiharvennuksissa hakkuukertymät olivat samaa suuruusluokkaa kuin kivennäismaametsissä. Tällöin myös harvennusta seuraava kasvureaktio on yleensä niin voimakas, että merkittäviä kasvutappioita ei synny. Riittävän puustopääoman saavuttaminen ennen voimakkaita puustonkäsittelyjä näyttääkin olevan suomänniköissä tärkeää koko kiertoajan puuntuotoksen kannalta. 4)Harvennusten jättäminen kokonaan tekemättä johtanee suuriin luonnonpoistumiin ja taloudellisesti selvästi heikompaan tulokseen kuin nykyisten metsänhoitosuositusten mukaisten kasvatusmallien noudattaminen. Tietoa sekä harvennusten että harventamattomuuden vaikutuksista suometsien kehitykseen tarvitaan kuitenkin lisää.

Hankkeen vetäjä: Penttilä, Timo
Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimipaikka, PL 18, 01301 VANTAA
Puhelin: 029 532 2071
Sähköpostiosoite: timo.penttila@metla.fi

Muut tutkijat: Alenius, Virpi, RO (1999-2000), Heinonen, Riitta, VA (2001), Hytönen, Jyrki, KA (2003), Hökkä, Hannu, RO (2000,2002-03), Kojola, Soili, VA (2002), Nieminen, Mika, VA (2000-03)


Sivun alkuun

Tämä sivu on tuotettu Metlan tietokannasta 12.06.2012
Palaute