Metla Hanke 3249

Pohjois-Suomen metsän uudistamisen vaihtoehdot sekä niiden ekologinen ja sosiaalinen kestävyys

[  English  |  Tavoitteet  |  Tulokset  |  Hankkeen vetäjä  |  Tutkijat  |  Julkaisut  |  Tiedotteet  |  Metla Tutkimus  ]

Kesto: 1999-2006   Asiasanat: biologinen monimuotoisuus, maisema, puuntuotanto
Tutkimushankeryhmä: Erillishankkeet - Metsiin perustuvat elinkeinot

Tavoitteet

Hankkeen tavoitteena on selvittää, millaisia metsänuudistumistuloksia erilaiset ns. uusien ja aikaisemmin voimassa olleiden ohjeistojen mukaiset metsänuudistamismenetelmät tuottavat Pohjois-Suomen, erityisesti Lapin, alueella sekä sitä, miten erilaiset kasvupaikkatekijät vaikuttavat uudistumistuloksiin. Lisäksi tavoitteena on selvittää menetelmien ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia metsikkö- ja metsäaluetasolla.

Tulokset

Osahanke 1. Metsien uudistaminen

Lapissa olosuhteet männyn luontaiselle uudistamiselle ovat hyvät erityisesti kuivilla ja kuivahkoilla kankailla. Tämä näkyy mm. siten, että alueella on runsaasti mäntyalikasvostaimikoita. Männyn luontainen uudistaminen on tutkimustulosten mukaan onnistunut kuitenkin huonosti 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Pääsyynä on ollut maanmuokkauksen puute. Maanmuokkauksella onkin ratkaiseva merkitys luontaisen uudistamisen onnistumiseen. Maanmuokkausta käyttäen voidaan uudistaa luontaisesti myös tuoreen kankaan männiköitä. Luontaisen uudistamisen tutkimus on edelleen tarpeen. Lisätietoa tarvitaan varsinkin väljennyshakkuusta männyn uudistamisessa sekä taimien syntymis- ja kuolemisdynamiikasta. Kuusen luontaista uudistamista ei ole tutkittu Lapissa juuri lainkaan.

Metsänviljely on onnistunut 1980- ja 1990-luvuilla Lapissa hyvin aikaisemmissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin verrattuna. Mainituilla vuosikymmenillä viljelyn yhteydessä käytetyt maanmuokkausmenetelmät ovat taanneet hyvän uudistumistuloksen. Voimakkaalla maanmuokkauksella on todettu olevan muokkausjäljissä pitkäaikainen vaikutus maan vesipitoisuuteen ja ilmatilaan. Tällä voi olla ratkaiseva merkitys taimien menestymisella sateisina kasvukausina etenkin kuusivaltaisilla kasvupaikoilla, joilla maan vedenpidätyskyvyn on todettu olevan merkitsevästi mäntyvaltaisia suurempi. Luontaisesti uudistuneiden taimien merkitys viljelytaimien täydentäjänä on ollut keskeinen. Poron vaikutuksen hieskoivun taimien pituuskehitykseen ja laatuun on kuitenkin havaittu olevan merkittävä etenkin toistuvan kesälaidunnuksen kohteena olevilla kasvupaikoilla. Hanke on keskittynyt erityisesti uudistamistulosten mallittamiseen, jossa työssä on myös kehitetty mallitustekniikoita ja -menetelmiä varsinkin sekamallien osalta.

Lisätietoa on saatu viimeksi kuluneen vuoden aikana maankäsittelyn pitkäaikaisvaikutuksista. Tätä tutkittiin metsänviljelykokeessa Lapissa. Raskaat maanmuokkauskoneet ja auraus eivät vaikuttaneet muokkaamattomien välialueiden vedenpidätyskykyyn eikä vesipitoisuuteen ja ilmatilaan 20 vuoden kuluttua maankäsittelystä Lapissa. Aurauksella oli kuitenkin pitkäaikainen myönteinen vaikutus maan ilmatilaan aurauspalteissa, millä saattaa olla merkitystä taimien selviytymiselle runsassateisina kasvukausina. Aurauksessa männyn istutustaimet olivat pysyneet paremmin elossa kuin kevyemmissä maankäsittelyissä 25 vuoden kuluttua viljelystä. Kasvukauden keskimääräisellä lämpösummalla ja välialueiden hydraulisilla ominaisuuksilla oli merkitsevä vaikutus elossapysymiseen. Välialueiden maan ilmatila vaikutti tilastollisesti merkitsevästi taimien pituuskasvuun. Toisaalta erään toisen tutkimuksen mukaan, maanmuokkaus ei välttämättä muuta pysyvästi maan vesioloja, vaan spatiaalinen vaihtelu ja maan fysikaaliset ominaisuudet vaikuttavat oleellisesti asiaan.

Lisäksi maan vesi- ja ravinnetaloutta ja niiden merkitystä puuston menestymiselle selvittävissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että Lapissa moreenien vesi ja ravinteet säätelevät puulajien esiintymistä ja diversiteettiä siten, että pääpuulajit voivat yhdessä esiintyä moreeneilla, joissa 70.5 mS/m ja että männynviljelyllä on parhaat edellytykset onnistua moreeneilla, joiden ominaisuudet vastaavat männyn luontaisia kasvupaikkavaatimuksia (dielektrisyys<15).

Osahanke 3. Avainbiotoopit, suojavyöhykkeet ja säästöpuut luonnon monimuotoisuuden turvaajina

Lounais-Suomen eristäytyneiden kuukkelipopulaatioiden geneettinen diversiteetti oli alhaisempaan kuin Pohjois-Suomen aluueella elävien kuukkelipopulaatioiden. Lapintiaisen osalta geneettinen rapeutuminen ei ole havaittavissa yhtä selvästi. Toisin kuin kuukkelilla, oletettavasti sillon tällöin tapahtuvat lapintiaisvaellukset riittävät ylläpitämään lapintiaipopulaatioiden geneettistä monimuotoisuutta. Pienialaisilla myrskyn aiheuttamilla aukoilla (0,2-0,5) ja ihmisen hakkaamilla aukoilla (1,5 ha) ei näytä olevan juurikaan vaikutuksia metsälinnustoon. Jotkut avoimia habitaatteja suosivat lintulajit näyttävät kuitenkin hyötyvän pienaukkoista.

Tekopesäkokeiden mukaan maassa pesvien lintujen pesiin kohdistuva predaatiopaine vaihtelee vuosittain. Vaihtoehtoissaalishypoteesin mukaan metsien yleispedot siirtyisivät hyödyntämään linnunpesiä myyräkantojen romahtaessa. Saamamme tulokset eivät kuitenkaan tue tätä olettamusta, pesätuhot ovat olleet suurimillaan hyvinä myyrä vuosina. Alustavien tulostemme mukaan hakkuuaukon käsittelytavalla (kulotus vs. auraus) ei näytä olevan vaikutusta pesätuhoihin.

Hankkeen vetäjä: Hallikainen, Ville
Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemen toimipaikka, PL 16, 96301 ROVANIEMI
Puhelin: 029 532 4469
Sähköpostiosoite: ville.hallikainen@metla.fi

Muut tutkijat: Alenius, Virpi, RO (2003-06), Derome, John, RO (2003), Heiskanen, Juha, SU (2002-06), Hyppönen, Mikko, RO (2002-06), Jalkanen, Risto, RO (2002-05), Kiviniemi, Sari (2004), Martz, Francoise, RO (2004), Mikkola, Kari, RO (2004), Mäkitalo, Kari, RO (2002-06), Sutinen, Marja-Liisa, RO (2003-06), Timonen, Mauri, RO (2002), Vartiamäki, Henna, VA (2002)


Sivun alkuun

Tämä sivu on tuotettu Metlan tietokannasta 12.06.2012
Palaute