Metla Hanke 3248

Luonnonmetsän ominaisuuksien palautuminen kaskeamisen ja metsänkäsittelyn jälkeen

[  English  |  Tavoitteet  |  Tulokset  |  Hankkeen vetäjä  |  Tutkijat  |  Metla Tutkimus  ]

Kesto: 1999-2002   Asiasanat: luonnonmetsä, metsien kehitys, metsien käsittelyhistoria, monimuotoisuus

Tavoitteet

Valtakunnallisessa metsiensuojeluohjelman suunnittelussa yksi keskeisimmistä ongelmista on ollut se, miten ja missä ajassa luonnonmetsän ominaisuudet palautuvat sen jälkeen, kun ihminen on metsään kajonnut. Aiheesta on vähän tutkittua tietoa. Paljakan tutkimusalue Puolangalla tarjoaa aiheen tutkimiseen erinomaiset edellytykset. Alueen arvokkuutta lisää se, että alueen metsien käytön historia tunnetaan hyvin.

Tutkimuksissa on selvitetty, miten metsien luonnontilaisuus on palautunut eri tavoin käsitellyillä kuusivaltaisilla metsäalueilla: vanhoilla kaskimailla, muutoin palaneilla kangasmailla, ennen 1930-lukua poimimalla harsituissa kangasmetsissä, 1930- ja 1940-luvuilla lohkoharsituissa metsissä sekä vähän hakatuissa lehdoissa, lehtomaisissa kangasmetsissä ja rehevissä puustoisissa korvissa. Vertailualueina olivat hakkaamattomat tai mahdollisimman vähän hakatut, luonnontilaiset metsät.

Jokaisessa metsäryhmässä oli viisi näytealaa (100 m x 10 m). Näytealoilta mitattiin elävän ja kuolleen pystypuuston määrä, maapuuston määrä, määritettiin metsä- ja suotyypit ja kirjattiin kaikki maapohjalla esiintyvät putkilo- ja sammallajit. Lisäksi näytealoilta arvioitiin puiden rungoilta päällisin puolin myös käävät ja kääpämäiset puun lahottajasienet sekä epifyyttijäkälien runsaus.

Tulokset

Vanhat kaskimaat ja muutoin palaneet metsät erosivat selvästi hakkaamattomista metsistä, vaikka kaskeamisesta ja metsäpaloista on kulunut jo reilut 100 vuotta. Kaskimailla ja muutoin palaneilla alueilla kuusten pituus, keskiläpimitta ja runkotilavuus jäivät noin puoleen hakkaamattoman metsän vastaavista arvoista. Sen sijaan lehtipuuston määrä oli noin kuusinkertainen hakkaamattomaan metsään verrattuna. Kaski- ja paloalueet erosivat hakkaamattomista metsistä selvästi myös kuolleen pystypuuston, maapuuston ja niillä elävien kääpämäisten lahottajasienten suhteen. Myös putkilokasvi- ja sammallajstossa oli selviä eroja.

Ennen 1930-lukua poimimalla hakatut ja 1930- ja 1940-luvuilla harsimalla hakatut metsät eivät poikenneet olennaisesti puuston määrän suhteen hakkaamattomista metsistä. Sen sijaan kuusten järeydessä ja lehtipuuston määrässä oli metsien välillä selvä ero. Hakkaamattomissa metsissä järeimpään läpimittaluokkaan (>40 cm) kuului selvästi enemmän kuusia kuin hakatuissa metsissä. Hakkuut näkyivät myös kuolleessa pysty- ja maapuustossa sekä luonnonkantojen määrissä siten, että kuolleiden pystykuusten ja maakuusten runkotilavuus ja luonnonkantojen määrä oli sitä suurempi mitä vähemmän metsää oli hakattu. Sen sijaan kääpien ja kääpämäisten lahottajien lajimäärissä ei todettu poimimalla hakattujen, harsittujen ja hakkaamattomien metsien välillä kovin selviä eroja.

Hankkeen vetäjä: Poikolainen, Jarmo
Metsäntutkimuslaitos, Oulun toimipaikka, PL 413, 90014 Oulun yliopisto
Puhelin: 029 532 3753
Sähköpostiosoite: jarmo.poikolainen@metla.fi

Muut tutkijat: Kukko-oja, Kari, MU (1999,2001-2002)


Sivun alkuun

Tämä sivu on tuotettu Metlan tietokannasta 12.06.2012
Palaute