LAHOTTAJASIENTEN MERKITYS METSÄNUUDISTAMISESSA (1998-2000) 

Hankkeen vetäjä: Kari Korhonen, Metsäntutkimuslaitos, Vantaan tutkimuskeskus 

Muut tutkijat 
 

Tavoitteet  Osa lahottajasienistä leviää juuristojen välityksellä lahovikaisista puista terveisiin. Päätehakkuun jälkeen edellisen puusukupolven kannot voivat säilyä lahottajasienten tartuntalähteinä vuosikymmeniä ja tartuttaa lahovian uuteen puusukupolveen. Havupuilla suurimman uhkan muodostavat juurikääpä ja mesisieni. Hankkeen tavoitteena on metsänhoitosuositusten täsmentäminen seuraavien tutkimuskohteiden osalta:    Kuusen alikasvoksen merkitys lahon siirtymiselle seuraavaan puusukupolveen. Tämä asia on huonosti tunnettu. Hankeessa selvitetään erityisesti lahojen kantojen ympärille ja juurikääpäaukkoihin syntyneen kuusen alikasvoksen käyttökelpoisuutta metsänuudistamisessa.  Uudistamistavan vaikutus kuusen ja haavan lahovikaisuuteen. Istutettua kuusta ja mäntyä pidetään yleensä alttiimpana juurilaholle kuin luontaisesti uudistettua tai kylvettyä. Useimmat asiaa koskevista selvityksistä näyttävät jossakin määrin tukevan tätä käsitystä, mutta asia ei ole yksiselitteinen. Työssä tutkitaan kuusen lahoisuutta eri tavoin uudistetuissa kuusikoissa, jotka on perustettu lahovikaisen kuusikon paikalle. Myös selvitetään lahovikojen esiintymistä istutetuissa ja vesasyntyisissä haavikoissa.  Sekapuuston vaikutus kuusen lahoisuuteen. Aikaisempien selvitysten mukaan sekapuuston vaikutus on vähäinen, ellei sen osuus varttuneessa kuusikossa ole vähintään 20-30 %. Hankkeessa pyritään erityisesti selvittämään, vähentääkö taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä oleva, myöhemmin pääosin poistettava lehtipuusto kuusen lahoisuutta.