Metla Hanke 3216

Puuntuhkan ja sen sisältämien raskasmetallien ympäristövaikutukset

[  English  |  Tavoitteet  |  Tulokset  |  Hankkeen vetäjä  |  Tutkijat  |  Julkaisut  |  Metla Tutkimus  ]

Kesto: 1997-2002   Asiasanat: fosfori, huuhtoutuminen, kadmium, marjat, mikrobit, mineralisaatio, mykorritsat, sienet, tuhkalannoitus, typpi

Tavoitteet

Hankkeen tavoitteena on vastata ajankohtaiseen kysymykseen, voidaanko puuntuhkaa käyttää metsänlannoitteena kivennäis- ja turvemailla niin, ettei siitä huuhtoudu ravinteita haitallisessa määrin vesistöihin ja etteivät tuhkan sisältämät alkuaineet (etenkin kadmium) aiheuta maaperän eliöyhteisölle haitallisia vaikutuksia. Tavoitteena on myös selvittää haittaako tuhkalannoitus metsän monikäyttöä ja nimenomaan, sienten ja marjojen käyttöä.

Tulokset

Tuhkassa esiintyvä kadmiumpitoisuus, joka normaalisti vaihtelee 0 - 20 mg Cd kg-1 tuhkaa, ei ole haitallinen humuskerroksen biologiselle toiminnalle eikä keräänny metsäekosysteemin ravintoketjuun. Johtopäätöksiin päästiin vertailemalla laboratorio- ja kenttäkokeissa Cd- pitoisuudeltaan normaalia puuntuhkaa (10 mg Cd kg-1 tuhkaa) keinotekoisesti Cd-rikastettuun puuntuhkaan (Cd pitoisuus 400 ja 1000 mg Cd kg-1 tuhkaa). Ilman tuhkaa korkeat Cd-pitoisuudet muuttivat humuksen biologista toimintaa, mutta samat Cd-pitoisuudet puuntuhkan mukana annettuna eivät vaikuttaneet haitallisesti.

Tuhkan normaali Cd-pitoisuus ei kerääntynyt marjoihin, sieniin, neulasiin, varpujen lehtiin tai vajoamisvesiin. Jos Cd-pitoisuutta korotettiin keinotekoisesti tasolle 400 mg Cd kg-1 tuhkaa (lannoitustaso 3000 kg ha-1), niin kohonneita Cd- pitoisuuksia löytyi ainoastaan humuksesta ja sienistä (kangasrousku), mikä kertoo kadmiumin potentiaalisen kulkeutumisen lyhyellä aikavälillä (4 v). Pitkäaikaisten (9 -53 v) tuhkalannoituskokeiden marjoista ja sienistä ei löytynyt kadmiumia.

Tuhkalannoituksen humuksen happamuutta vähentävä eli pH:ta nostava vaikutus kangasmetsässä on erittäin pitkäaikainen. Voidaankin väittää, että tuhkan kadmium mobilisoituu, vasta kun tuhkalannoituksen ympäristön pH:n vaikutus lakkaa. Keinotekoisella happamalla kastelulla ei saatu tuhkan korotettua kadmiumia (1000 mg Cd kg-1 tuhkaa) biosaatavaan muotoon humukseen, mistä edelleen voidaan päätellä, että tuhkan normaalista Cd-pitoisuudesta ei ole biologista haittaa, jos/kun se laimentuisi tuhkasta ympäröivään luontoon. Edellytyksenä kuitenkin on, että samaa metsikköä ei saa tuhkalannoittaa uudelleen.

Hankkeen vetäjä: Fritze, Hannu
Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimipaikka, PL 18, 01301 VANTAA
Puhelin: 029 532 5416
Sähköpostiosoite: hannu.fritze@metla.fi

Muut tutkijat: Domisch, Timo, JO (2002), Jaatinen, Krista, VA (2000-02), Kiikkilä, Oili, VA (1999-2002), Kitunen, Veikko, ES (2001), Moilanen, Mikko, MU (1997-2003), Palviainen, Marjo (2002), Pennanen, Taina, VA (1997-98), Perkiömäki, Jonna (1999-2000), Piirainen, Sirpa, JO (1997-2001), Potila, Hannamaria (1997), Ruokolainen, Maija, ES (1998-2000,2002), Tatti, Leena (2000)


Sivun alkuun

Tämä sivu on tuotettu Metlan tietokannasta 12.06.2012
Palaute