Heikki Henttonen, metsäeläintieteen professori, Metsäntutkimuslaitos
Tämän kirjoituksen lyhennetty versio on julkaistu Metsälehden numerossa 16/2011, s. 26.
Lähes koko maassa myyräkannat ovat laskussa tai jo alhaalla keväällä 2012, ja syksy 2012 tulee olemaan alhaisen myyräkuumeriskin aikaa. Vain pohjoisen Pohjanmaan rannikkoseuduilla myyräkannat ovat nousussa.
Myyräkannat olivat syksyllä 2011 korkealla lähes koko maassa. Myyräkuumeen esiintyminen seuraa metsämyyrän kannanvaihteluita, joten syksyllä 2011 oli normaali kolmen vuoden välein toistuva piikki myyräkuumetilastoissa. Edelliset voimakkaat myyräkuumehuiput ovat olleet 2002, 2005 ja 2008.
|
Syksyn 2008 myyrähuippu oli ennätysmäinen, ja se näkyi myös myyräkuumetilastoissa. Noin 3 200 ihmistä sairastui varmistetusti. Koska myyräkanta säilyi vuodenvaihteen yli, niin tammi-helmikuussa 2009 sairastui vielä noin 700 ihmistä. Tämän syksyn ja talven myyrähuipusta ei tule niin pahaa kuin kolme vuotta sitten, mutta huippu on kuitenkin laajoilla alueilla. Tilanne on maantieteellisesti laikuittainen. Myyräkuumetilaston perusteella on mahdollista, että vuoden 2011 määrä jää alle 2000, siis selvästi pienemmäksi kuin edellä mainittuina kolmena vuonna..
Monista myyrälajeistamme vain metsämyyrä levittää myyräkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta. Usein kysytään, onko puutarhan multakeoista tai keväisistä heinämakkaroista myyräkuumevaaraa lapsille. Ei ole! Metsämyyrä ei itsestään kovin paljoa jälkiä jätä, selvimmät ovat tummat pienet papanat liiterissä tai mökin nurkassa.
Puumala-virus leviää metsämyyrän ulosteissa. Ihminen saa tartunnan useimmiten hengitysteitse pölytartuntana paikoissa, joissa metsämyyrät varsinkin syksyllä viihtyvät. Tällaisia ovat muun muassa ulkorakennukset, kuten puuliiterit ja metsän reunassa sijaitsevat ulkorakennukset. Näissä puuhatessaan ihmisellä on suuret mahdollisuudet hengittää keuhkoihinsa Puumala-virus pölyn mukana.
Mökeillä tai kellareissa siivotessa kannattaa käyttää kosteita rättejä, vaikka desinfioivaan liuokseen kastettuna, enkä suosittele pölyimuria, koska se levittää pölyä ilmaan.
Oma mielipiteeni on, että varmin keino saada myyräkuume on hakata halkoja loppusyksyllä sisällä puuliiterissä.
Zoonosivirologian professorin Olli Vapalahden vetämä riskinarvointitutkimus osoitti, että jos potilasaineistosta kontrolloidaan ammatin yms. tekijöiden vaikutus pois, tupakointi on suurin yksittäinen riskitekijä myyräkuumeen saamiseksi. Ilmeisesti keuhkojen värekarvat eivät nisteillä toimi kunnolla, eikä viruspöly poistu keuhkoista.
Kun metsämyyrä itse saa tartunnan, se kantaa virusta koko loppuelämänsä. Tartunnan jälkeen metsämyyrä levittää suurimmat määrät virusta noin 2-3 kk ajan, mutta sen jälkeen viruksen määrä myyrän ulosteissa laskee. Tuoreesti infektoituneiden metsämyyrien määrä on suurimmillaan syksyllä. Lisäksi metsämyyrät mielellään änkeävät ulkorakennuksiin talven tullen, ja kylmässä virus säilyy paremmin kuin lämpimässä. Kun vielä metsämyyräkannan noustessa myyrät, ja virus isäntiensä mukana, leviävät tehokkaasti suomalaisessa metsämaisemassa, ei ihme, että sairastumisia riittää.
Loppusyksyllä metsämyyristä 30-50% voi kantaa Puumala-virusta. Virus on siis hyvin yleinen. Vanhoista talvehtineista metsämyyristä loppukeväällä liki kaikki voivat olla viruksen kantajia, mutta silloin infektio on useimmiten vanha ja eritys siksi niukkaa, eivätkä metsämyyrät keväällä tunkeudu rakennuksiin niin kuin syksyllä. Lämpimällä virus myös säilyy huonommin. Siksi pölyävien paikkojen suursiivoukset kannattaa tehdä alkukesällä.
Virus säilyy tartuntakykyisenä myyrän ulkopuolella huoneenlämmössä kaksi viikkoa ja talvella kylmässä ja kosteassa todennäköisesti paljon pitempään. Siksi suosittelen omakotitaloissa, ulkorakennuksissa ja mökeillä pitämään varsinkin syksyllä ja kesällä loma-aikana hiirenloukkuja vireessä jatkuvasti, ja poistamaan myyrät sitä mukaan kun niitä rakennuksiin tulee. Jos pyyntiä suorittaa vain silloin tällöin, niin nurkkiin ruiskittu virus silti voi säilyä viikkoja tartuntakykyisenä. Parempi pyytää kutsumattomat vieraat pois sitä mukaa, kun nurkkiin yrittävät. Kuolleista myyristä tartuntaa ei saa, jollei niitä vasiten pussaile.
Laskeskelin kerran, kuinka paljon virusta kantavia metsämyyriä olisi saattanut olla maan eteläpuoliskossa loppusyksystä 2008 – tuo vuosi oli ennätysmyyräkuumevuosi. Käytin aika varovaisia hehtaaritiheyksiä, ja vain 30% tartuntaosuutta, ja otin huomioon van metsäpinta-alan. Silti arvioni oli 80 miljoona virusmyyrää – eipä ihme, että EU:ssa 70% myyräkuumetapauksista ilmenee Suomessa.
Metsämyyrälle itselleen virus ei aiheuta näkyvää sairautta. Puumala-virus ei siis ole mikään myyrien kannanvaihteluiden aiheuttaja. Mutta virus voi silti vaikuttaa metsämyyrien talvehtimismenestykseen, ehkäpä energia-aineenvaihdunnan tehokkuuden kautta.
Myyräkuume ei tartu ihmisestä toiseen. Itämisaika on pitkä, vähintään kaksi viikkoa, usein kolme viikkoa, ja voi olla jopa kuusi viikkoa. Jos kuume iskee pari päivää pölyisän homman jälkeen, kyse ei ole myyräkuumeesta. Pitkä itämisaika on hyvä muistaa, koska viikkojen takainen tartunta voi yllättää vaikka lomamatkalla. Thaimaalainen lääkäri saattaa olla kummissaan suomalaisen myyräkuumepotilaan kanssa, ja epäilee varmasti ensin jotain paikallista trooppista tautia. Puumala-viruksen ei tiedetä siirtyvän äidistä sikiöön raskauden aikana.
Helpotusta tuo tieto siitä, että vain yksi viidestä tartunnan saaneesta sairastuu. Suurin osa saa vasta-aineet ja elinikäisen immuniteetin tietämättään. Koska myyräkuume on virustauti, antibioottihoitoa ei ole. Akuutin taudin luonne vaihtelee suuresti, lievästä pahaan. Useinkaan lievää kuumeilua ja päänsärkyä ei edes tunnisteta myyräkuumeeksi. Viisi prosenttia tapauksista on niin vakavia, että dialyysihoito (munuaiskonehoito) on tarpeen. Yli puolella potilaista munuaisoireet ovat selvät ja ilmenevät selkäkipuina ja/tai virtsaamishäiriöinä. Myyräkuumeeseen saattaa liittyä oireita myös muissa elimissä kuin munuaisissa, esim. maksassa ja sydämessä. Myös keskushermosto-oireet ovat yleisiä, kuten voimakas päänsärky tai näköhäiriöt.
Alttiudella saada paha myyräkuume on perinnöllinen tausta, ja tällehän ei ihminen voi mitään. Yli 25 000 potilaan joukossa on ollut hieman toistakymmentä kuolemantapausta, ja näissä on ollut yleensä kyse mainitusta perinnöllisestä taustasta.
Kirjoittaja on sairastunut myyräkuumeen v. 1974, ja on ollut aktiivisesti mukana alan tutkimuksissa siitä alkaen, kun myyräkuumen aiheuttava Puumala-virus löydettiin v. 1979. Kirjoittaja on koordinoinut useita EU-projekteja jyrsijävirusten biologiasta ja ekologiasta.
Myyräkuume (nefropatia epidemica) on munuaisoireinen verenvuotokuume. Se tunnistettiin taudinkuvan perusteella Ruotsissa jo 1930-luvulla, ja meilläkin tauti tunnettiin jo vuosia sitten, mutta taudinaiheuttaja, sittemmin Puumala-virukseksi nimetty, eristettiin vasta 1980. Puumala-virus kuluu hantaviruksiin, joita etupäässä jyrsijät levittävät luonnossa. Tämän ryhmän ensimmäinen löydetty virus oli Hantaan, josta koko virussuku on saanut nimensä. Sittemmin muitakin hantaviruksia löydettiin tasaiseen tahtiin, mutta alan tutkimus räjähti 1993, jolloin Pohjois-Amerikassa yllättävän epidemian jälkeen eristettiin sikäläisestä peurahiirestä Sin Nombre -virus, joka aiheuttaa 50% kuolleisuuden ihmisissä.
Kukin hantavirus esiintyy esiintyy omassa isäntälajissaan tai muutamissa lähisukuisissa isäntälajeissa. Tällä hetkellä tunnetaan parisenkymenntä hantavirusta, mutta määrä kasvaa koko ajan. Maailmassa on jyrsijöitä noin 2000 lajia, ja niistä on hantavirusten suhteen tutkittu ehkä korkeintaan 5%. On mielenkiintoista arvailla kuinka paljon hantaviruksia loppujen lopuksi on olemassa, ja ennen kaikkea - kuinka moni niistä on ihmiselle vaarallinen. Löytyykö jyrsijöistä muita Sin Nombren veroisia tappajaviruksia?
Myyräkuumetta esiintyy koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Taudinaiheuttajan, Puumala-viruksen kantaja luonnossa on metsämyyrä, maamme yleisin jyrsijä, joka myös on levinnyt koko maahan pohjoisinta kolkkaa lukuunottamatta.
Metsämyyrän esiintymistä luonnehtivat voimakkaat kannanvaihtelut, jotka Etelä- ja Keski-Suomessa toistuvat kolmen vuoden välein, pohjoisessa jakso venyy neljään, jopa viiteen vuoteen. Koska virus runsastuu myyrissä myyräkannan noustessa, vaikuttavat metsämyyrän kannavaihtelut suoraan myyräkuumeen esiintymiseen ihmisissä. Metsämyyrän runsaudenvaihtelulle on ominaista, että kun kanta huippuvuoden jälkeisenä keväänä romahtaa, tapahtuu uusi nousu vasta seuraavan vuoden loppukesällä, ja kolmantena, ns. huippuvuonna myyriä on läpi vuoden.
Myyräkannan nousu heijastuu nopeasti myyräkuumeen yleistymisenä, ja epidemia jatkuu vielä seuraavanakin, runsaana myyrävuonna. Kolmen vuoden jaksossa on siis kaksi vuotta peräkkäin, jolloin myyräkuumetta esiintyy runsaammin, ja niiden jälkeen on yksi katovuosi. Vaikka viruksen runsaus myyrissä yleisesti ottaen noudattaakin isäntälajin kannanvaihteluita, niin toisiaan seuraavat myyrähuiput eivät ole välttämättä samanlaisia. Joskus myyristä 70% kantaa virusta, joskus taasen vain 30%. Nämä erot heijastuvat sairastuneiden ihmisten määrissä. Mitä enemmän on virusta levittäviä myyriä, sitä enemmän on sairastuneita ihmisiä. Myyrille itselleen viruksen ei ole havaittu (ainakaan vielä) olevan haitallinen.
Myös nousu- ja sitä seuraavan huippuvuoden välillä esiintyy mielenkiintoisia eroja. Joskus ihmistapauksia on runsaasti jo myyrien noususyksynä, toisinaan taasen ihmisepidemia keskittyy selvemmin huippuvuoteen. Vaikka virusta levittäviä myyriä olisikin luonnossa tarjolla, saattavat syyspakkaset edistää tai aikainen lumentulo hidastaa sitä, miten paljon metsämyyriä siirtyy ulkorakennuksiin tai asumuksiin, joissa tartunnan todennäköisyys kasvaa. Myyräkuumeen esiintymisen selvä huippu onkin loppusyksystä ja alkutalvesta.
Myyräkannat eivät myöskään vaihtele samanaikaisesti koko maassa. Viime ajat Etelä-, Keski- ja Länsi-Suomi sekä Länsi-Savo ovat vaihdelleet samassa rytmissä, mutta esimerkiksi Itä-Savossa myyrähuippu on ollut vuotta edellisiä myöhemmin. Myös myyräkuume seuraa samaa rytmiä. Niinpä Metlan myyräkantojen ennusteet kertovat melko hyvin etukäteen myös sen, missä päin Suomea myyräkuumettakin on kunakin vuonna odotettavissa.
Suomessa todetaan vasta-ainetestin perusteella noin 1000 myyräkuumetapausta vuodessa. Toisaalta arviolta vain 20-25% virustartunnan saaneista todella sairastuu, loput saavat vasta-aineet ja vastustuskyvyn tietämättään. Näin ollen tartunnan saaneita voi vuosittain olla 5000, mahdollisesti enemmänkin. Eräillä "kuumilla" alueilla Suomessa 20% ihmisistä, vanhuksista jopa kolmannes, on vasta-ainepositiivisia. Myyräkuume onkin Suomen yleisimpiä infektiotauteja. Aivan erityinen riskiryhmä, todellinen "myyräkuumeimuri" ovat myyrätutkijat. Suomalaisista myyrätutkijoista 50%:lla on vasta-aineet.
Miten sitten tavallisen ihmisen tulisi myyräkuumeeseen ja mahdolliseen tartuntariskiin suhtautua? Tuskin sen kummemmin kuin tähänkään asti. Myyräkuume on luonnossamme ollut ja tulee pysymään. Mahdolliset riskiryhmät, esim. muista sairauksista kärsivät, voivat tietenkin yrittää välttää pahimpia tartuntapaikkoja. Esimerkiksi myyrävuoden syystalvella voi välttää puuliiterissä tai muissa pölyisissä paikoissa peuhaamista. Myös hengityssuojaimen käyttö on mahdollista.
Myyräkuumeen aiheuttava Puumala-virus tarttuu ihmiseen useimmiten hengitysteitse. Virus leviää aeresolina pölyn myötä paikoissa, joissa on jyrsijöiden tuoreita ulosteita, ja joutuu näin keuhkoihin. Näin ollen ei ole ihme, että puuliiteri on kokemustemme perusteella yleinen tartuntapaikka. Todennäköisesti virus ei kovin kauan säily tartuntakykyisenä myyrän ulkopuolella, mutta virusta kantava myyrä erittää sitä virtsassaan käytännössä koko elämänsä.
Myyräkuumen itämisaika on keskimäärin noin kolme viikkoa. Jos epäillään myyräkuumetta, kannattaa muistella, missä on ollut kolme viikkoa, ei kolme päivää aiemmin. Tauti alkaa yleensä äkisti ja rajusti korkealla kuumeella. Tätä voi seurata päänsäryn ohella muita keskushermosto-oireita. Useimmilla on myös selkäsärkyä, vatsakipua ja pahoinvointia. Osalla potilaista esiintyy myös näköhäiriöitä. Joillain on myös pieniä verenpurkaumia iholla - onhan kyseessä verenvuotokuume, vaikka lievä sellainen.
Munuaisoireet alkavat parin päivän kuumeen jälkeen, jolloin virtsan määrä vähenee tai eritys lakkaa kokonaan. Tämä voi aiheuttaa nestetasapainohäiriöitä, ja 5%:lla sairastuneista dialyysihoito (keinomunuaishoito) on tarpeen. Munuaisten toimintaa palautuu viikon kuluessa ja siinä vaiheessa virtsaa saattaa erittyä paljon, jopa 7 litraa päivässä. Tämä "laihdutuskuuri" voi olla aika raju, ja sitä seuraava väsymystila voi kestää muutaman viikon.
Oireet vaihtelevat potilaskohtaisesti melkoisesti. Kaikilla ei esiinny virtsaamishäiriöitä. Toisaalta selkäkivut voivat olla kovat ja aiheuttaa epäilyn umpilisäkkeen tulehtumisesta tai jopa sydäninfarktista. Koska myyräkuume on yleisinfektio, saattaa siihen joskus liittyä muita vakavia sivuoireita, kuten aivokalvontulehdus, maksatulehdus, sydänlihastulehdus tai keuhko-ongelmia. Oireiden vaihtelevuuden vuoksi taudinmääritys kannattaa varmistaa verinäytteestä tehtävän vasta-ainetestin avulla. Nykyisin myyräkuume voidaan määrittää nopeasti yhden verinäytteen perusteella.
Lohtuna sairastumisesta on elinikäinen vastustuskyky. Kuolleisuus myyräkuumeeseen on alhainen, 0,1%. Mitään pysyviä haittoja taudista ei normaalisti jää, joskin eräissä vakavissa tapauksissa potilaat ovat myöhemmin valittaneet, ettei suolaisen tai alkoholin nauttiminen yhtään isommin ota luonnistuakseen. Myyräkuume ei tartu ihmisestä toiseen. Mitään varsinaista lääkettä myyräkuumeen perushoitoon ei ole. Kaukoidässä on käytössä heikennettyyn virukseen perustuvia rokotteita, joita lännessä ei kuitenkaan ole otettu käyttöön. USA:ssa ollaan melko pitkällä molekyylibiologisin keinoin valmistetun puhtaan rokotteen kehittämisessä.
| Virus | Isäntäeläin | Alue | Tauti/Kuolleisuus |
|---|---|---|---|
| Puumala | Metsämyyrä | Lähes koko Eurooppa, Länsi-Siperia |
myyräkuume/0.1% |
| Tula | Kenttämyyrät | Eurooppa | myyräkuume/HFRS/ ? (Ei löydetty Suomesta) |
| Prospect Hill | Niittymyyrä | P-Amerikka | ei tautia |
| Hantaan | Peltohiiri | Kauko-Itä, Balkan | HFRS / 3-7% |
| Seoul | Rotat | Kauko-Itä, maailman satamat |
HFRS / 1-2% |
| Sin Nombre | Peurahiiri | P-Amerikka | HPS / 50% |
| Dobrava | Metsähiiri | Balkan | HFRS / 10-15% ? |
| Päivitetty: |  |
 |
||
 |
||||
 |
|
|||