Lue tuorein tieto myyräkuumeesta Heikki Henttosen artikkelista:

Myyräkuumenäkymiä

 


 

PERUSTIEDOT MYYRÄKUUMEESTA (1996)

Heikki Henttonen, Metsäntutkimuslaitos
Antti Vaheri, Helsingin yliopiston virusopin laitos
Julkaistu: Metsälehti no 6. 21.3.1996

Hantavirukset

Myyräkuume (nefropatia epidemica) on munuaisoireinen verenvuotokuume. Se tunnistettiin taudinkuvan perusteella Ruotsissa jo 1930-luvulla, ja meilläkin tauti tunnettiin jo vuosia sitten, mutta taudinaiheuttaja, sittemmin Puumala-virukseksi nimetty, eristettiin vasta 1980. Puumala-virus kuluu hantaviruksiin, joita etupäässä jyrsijät levittävät luonnossa. Tämän ryhmän ensimmäinen löydetty virus oli Hantaan, josta koko virussuku on saanut nimensä. Sittemmin muitakin hantaviruksia löydettiin tasaiseen tahtiin, mutta alan tutkimus räjähti 1993, jolloin Pohjois-Amerikassa yllättävän epidemian jälkeen eristettiin sikäläisestä peurahiirestä Sin Nombre -virus, joka aiheuttaa 50% kuolleisuuden ihmisissä.

Kukin hantavirus esiintyy esiintyy omassa isäntälajissaan tai muutamissa lähisukuisissa isäntälajeissa. Tällä hetkellä tunnetaan parisenkymenntä hantavirusta, mutta määrä kasvaa koko ajan. Maailmassa on jyrsijöitä noin 2000 lajia, ja niistä on hantavirusten suhteen tutkittu ehkä korkeintaan 5%. On mielenkiintoista arvailla kuinka paljon hantaviruksia loppujen lopuksi on olemassa, ja ennen kaikkea - kuinka moni niistä on ihmiselle vaarallinen. Löytyykö jyrsijöistä muita Sin Nombren veroisia tappajaviruksia?

Metsämyyrän merkitys myyräkuumeen esiintymisessä

Myyräkuumetta esiintyy koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Taudinaiheuttajan, Puumala-viruksen kantaja luonnossa on metsämyyrä, maamme yleisin jyrsijä, joka myös on levinnyt koko maahan pohjoisinta kolkkaa lukuunottamatta.

Metsämyyrän esiintymistä luonnehtivat voimakkaat kannanvaihtelut, jotka Etelä- ja Keski-Suomessa toistuvat kolmen vuoden välein, pohjoisessa jakso venyy neljään, jopa viiteen vuoteen. Koska virus runsastuu myyrissä myyräkannan noustessa, vaikuttavat metsämyyrän kannavaihtelut suoraan myyräkuumeen esiintymiseen ihmisissä. Metsämyyrän runsaudenvaihtelulle on ominaista, että kun kanta huippuvuoden jälkeisenä keväänä romahtaa, tapahtuu uusi nousu vasta seuraavan vuoden loppukesällä, ja kolmantena, ns. huippuvuonna myyriä on läpi vuoden.

Myyräkannan nousu heijastuu nopeasti myyräkuumeen yleistymisenä, ja epidemia jatkuu vielä seuraavanakin, runsaana myyrävuonna. Kolmen vuoden jaksossa on siis kaksi vuotta peräkkäin, jolloin myyräkuumetta esiintyy runsaammin, ja niiden jälkeen on yksi katovuosi. Vaikka viruksen runsaus myyrissä yleisesti ottaen noudattaakin isäntälajin kannanvaihteluita, niin toisiaan seuraavat myyrähuiput eivät ole välttämättä samanlaisia. Joskus myyristä 70% kantaa virusta, joskus taasen vain 30%. Nämä erot heijastuvat sairastuneiden ihmisten määrissä. Mitä enemmän on virusta levittäviä myyriä, sitä enemmän on sairastuneita ihmisiä. Myyrille itselleen viruksen ei ole havaittu (ainakaan vielä) olevan haitallinen.

Myös nousu- ja sitä seuraavan huippuvuoden välillä esiintyy mielenkiintoisia eroja. Joskus ihmistapauksia on runsaasti jo myyrien noususyksynä, toisinaan taasen ihmisepidemia keskittyy selvemmin huippuvuoteen. Vaikka virusta levittäviä myyriä olisikin luonnossa tarjolla, saattavat syyspakkaset edistää tai aikainen lumentulo hidastaa sitä, miten paljon metsämyyriä siirtyy ulkorakennuksiin tai asumuksiin, joissa tartunnan todennäköisyys kasvaa. Myyräkuumeen esiintymisen selvä huippu onkin loppusyksystä ja alkutalvesta.

Myyräkannat eivät myöskään vaihtele samanaikaisesti koko maassa. Viime ajat Etelä-, Keski- ja Länsi-Suomi sekä Länsi-Savo ovat vaihdelleet samassa rytmissä, mutta esimerkiksi Itä-Savossa myyrähuippu on ollut vuotta edellisiä myöhemmin. Myös myyräkuume seuraa samaa rytmiä. Niinpä Metlan myyräkantojen ennusteet kertovat melko hyvin etukäteen myös sen, missä päin Suomea myyräkuumettakin on kunakin vuonna odotettavissa.

Yleisyys

Suomessa todetaan vasta-ainetestin perusteella noin 1000 myyräkuumetapausta vuodessa. Toisaalta arviolta vain 20-25% virustartunnan saaneista todella sairastuu, loput saavat vasta-aineet ja vastustuskyvyn tietämättään. Näin ollen tartunnan saaneita voi vuosittain olla 5000, mahdollisesti enemmänkin. Eräillä "kuumilla" alueilla Suomessa 20% ihmisistä, vanhuksista jopa kolmannes, on vasta-ainepositiivisia. Myyräkuume onkin Suomen yleisimpiä infektiotauteja. Aivan erityinen riskiryhmä, todellinen "myyräkuumeimuri" ovat myyrätutkijat. Suomalaisista myyrätutkijoista 50%:lla on vasta-aineet.

Miten sitten tavallisen ihmisen tulisi myyräkuumeeseen ja mahdolliseen tartuntariskiin suhtautua? Tuskin sen kummemmin kuin tähänkään asti. Myyräkuume on luonnossamme ollut ja tulee pysymään. Mahdolliset riskiryhmät, esim. muista sairauksista kärsivät, voivat tietenkin yrittää välttää pahimpia tartuntapaikkoja. Esimerkiksi myyrävuoden syystalvella voi välttää puuliiterissä tai muissa pölyisissä paikoissa peuhaamista. Myös hengityssuojaimen käyttö on mahdollista.

Myyräkuumeen tartunta ja oireet

Myyräkuumeen aiheuttava Puumala-virus tarttuu ihmiseen useimmiten hengitysteitse. Virus leviää aeresolina pölyn myötä paikoissa, joissa on jyrsijöiden tuoreita ulosteita, ja joutuu näin keuhkoihin. Näin ollen ei ole ihme, että puuliiteri on kokemustemme perusteella yleinen tartuntapaikka. Todennäköisesti virus ei kovin kauan säily tartuntakykyisenä myyrän ulkopuolella, mutta virusta kantava myyrä erittää sitä virtsassaan käytännössä koko elämänsä.

Myyräkuumen itämisaika on keskimäärin noin kolme viikkoa. Jos epäillään myyräkuumetta, kannattaa muistella, missä on ollut kolme viikkoa, ei kolme päivää aiemmin. Tauti alkaa yleensä äkisti ja rajusti korkealla kuumeella. Tätä voi seurata päänsäryn ohella muita keskushermosto-oireita. Useimmilla on myös selkäsärkyä, vatsakipua ja pahoinvointia. Osalla potilaista esiintyy myös näköhäiriöitä. Joillain on myös pieniä verenpurkaumia iholla - onhan kyseessä verenvuotokuume, vaikka lievä sellainen.

Munuaisoireet alkavat parin päivän kuumeen jälkeen, jolloin virtsan määrä vähenee tai eritys lakkaa kokonaan. Tämä voi aiheuttaa nestetasapainohäiriöitä, ja 5%:lla sairastuneista dialyysihoito (keinomunuaishoito) on tarpeen. Munuaisten toimintaa palautuu viikon kuluessa ja siinä vaiheessa virtsaa saattaa erittyä paljon, jopa 7 litraa päivässä. Tämä "laihdutuskuuri" voi olla aika raju, ja sitä seuraava väsymystila voi kestää muutaman viikon.

Oireet vaihtelevat potilaskohtaisesti melkoisesti. Kaikilla ei esiinny virtsaamishäiriöitä. Toisaalta selkäkivut voivat olla kovat ja aiheuttaa epäilyn umpilisäkkeen tulehtumisesta tai jopa sydäninfarktista. Koska myyräkuume on yleisinfektio, saattaa siihen joskus liittyä muita vakavia sivuoireita, kuten aivokalvontulehdus, maksatulehdus, sydänlihastulehdus tai keuhko-ongelmia. Oireiden vaihtelevuuden vuoksi taudinmääritys kannattaa varmistaa verinäytteestä tehtävän vasta-ainetestin avulla. Nykyisin myyräkuume voidaan määrittää nopeasti yhden verinäytteen perusteella.

Lohtuna sairastumisesta on elinikäinen vastustuskyky. Kuolleisuus myyräkuumeeseen on alhainen, 0,1%. Mitään pysyviä haittoja taudista ei normaalisti jää, joskin eräissä vakavissa tapauksissa potilaat ovat myöhemmin valittaneet, ettei suolaisen tai alkoholin nauttiminen yhtään isommin ota luonnistuakseen. Myyräkuume ei tartu ihmisestä toiseen. Mitään varsinaista lääkettä myyräkuumeen perushoitoon ei ole. Kaukoidässä on käytössä heikennettyyn virukseen perustuvia rokotteita, joita lännessä ei kuitenkaan ole otettu käyttöön. USA:ssa ollaan melko pitkällä molekyylibiologisin keinoin valmistetun puhtaan rokotteen kehittämisessä.

Eräiden tunnettujen hantavirusten luonnehdintaa.

Virus Isäntäeläin Alue Tauti/Kuolleisuus
Puumala Metsämyyrä Lähes koko Eurooppa,
Länsi-Siperia
myyräkuume/0.1%
Tula Kenttämyyrät Eurooppa myyräkuume/HFRS/ ?
(Ei löydetty Suomesta)
Prospect Hill Niittymyyrä P-Amerikka ei tautia
Hantaan Peltohiiri Kauko-Itä, Balkan HFRS / 3-7%
Seoul Rotat Kauko-Itä,
maailman satamat
HFRS / 1-2%
Sin Nombre Peurahiiri P-Amerikka HPS / 50%
Dobrava Metsähiiri Balkan HFRS / 10-15% ?
HFRS = vakava munuaisoireinen verenvuotokuume
HPS = keuhko-oireinen tappava hantavirus

Heikki Henttonen
Finnish Forest Research Institute
POBox 18, FIN-01301 Vantaa
Finland
phone + 358 029 5322430
e-mail Heikki.Henttonen@metla.fi

 

  Päivitetty:   8.2.2012/KPB Metla : Tutkimus : Hanke 3071  Palaute Metlan etusivulle