Metsäntutkimus

Metsäntutkimuslaitoksen synty ja alkuvuodet

Osa 2/2
Teksti: Matti Leikola
Kuva: Metla/kuva-arkisto


2/1998 PDF
(Alkuperäinen pdf 773 kb)

...Asetus metsätieteellisen koelaitoksen perustamisesta annettiin levottomana aikana, lokakuussa 1917. Toimintansa laitos pääsi aloittamaan väliaikaisin voimin vasta heinäkuussa 1918.

Laitoksen alkuvuodet ja sen ensimmäiset tehtävät

Metsäntutkimuslaitoksen ensimmäisenä metsänhoidon professorina ja sen pitkäaikaisena johtajana toimi vuonna 1915 kaskiviljelyn vaikutuksista Suomen metsiin väitellyt Olli Heikinheimo. Metsätaksatsionin (myöh. metsäarvioimistieteen) professorin virkaa hoiti aluksi fil. tri O. J. Lakari ja vuodesta 1921 alkaen Yrjö Ilvessalo. Kaksi vuotta myöhemmin fil. tri V. T. Aaltonen nimitettiin hoitamaan metsämaaperäopin professorin virkaa. Metsänhoidon assistentin virkaan tuli vuonna 1919 maisteri V. Kujala ja maaperäopin assistentiksi V. Auer. – Uusi laitos oli näin miehitetty nuorilla, mutta tutkijanuralleen jo selvästi antautuneilla, pätevillä voimilla.

Vaikka Metsäntutkimuslaitoksen tilat olivat vaatimattomat, vain kaksi ja puoli huonetta metsähallituksen tilastokonttorin suojissa, sen henki oli optimistinen. Laitoksen oma julkaisusarja, Metsätieteellisen koelaitoksen julkaisuja, alkoi ilmestyä jo vuonna 1919. Koko ensimmäisen niteen täytti V. T. Aaltosen yli 300-sivuinen väitöskirja Lapin kuivien kangasmetsien luontaisesta uudistumisesta. Vuoteen 1924 mennessä Metsäntutkimuslaitoksen omassa sarjassa oli julkaistu jo 17 mittavaa tieteellistä tutkimusraporttia.

Kuvateksti: Metlan toimipaikka sijaitsi vuosina 1924–1939 Rauhankatu 4:ssä, mistä laitos muutti nykyisiin tiloihinsa Metsätalolle Unioninkatu 40:een. Kuva 1920-luvulta, kuvaaja tuntematon.

Metsäntutkimuslaitoksen ensimmäisiä tutkimustehtäviä oli valtakunnan metsien inventointi, jota oli valmisteltu jo vuodesta 1914 alkaen. Metsänhoidolliset tutkimusaiheet käsittelivät pääosin Pohjois-Suomen ongelmia, koska valtaosa metsähallituksen metsistä sijaitsi Oulujoen pohjoispuolella. Heikinheimo keskittyi Lapin ylänkömaiden kuusikysymyksiin, Lakari selvitti metsien uudistumisvuosia, Auer soiden syntyä ja kehitystä ja Kujala aloitti myöhemmin mittaviksi paisuneet metsätyyppitutkimuksensa.

Kokeilualueverkko syntyy

Merkittävin Metsäntutkimuslaitoksen varhaisista kehittämistoimista oli laitoksen oman kokeilualueverkon luominen; ajatus pysyvistä koemetsistä ja ”mallipuistoista” on aina liittynyt metsätieteelliseen tutkimustoimintaan. Jo Cajander oli aiemmin kaavaillut yliopistolle tulossa olevasta harjoitushoitoalueesta eräänlaista pysyvää metsäntutkimusaluetta. Cajander korosti myös luonnonpuistojen suurta merkitystä metsäntutkimukselle, mutta varsinaisiin Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa oleviin kokeilumetsiin hän ei viitannut. Metsäntutkimuslaitoksen synty ja alkuvuodet

Myöhemmin Risto Sarvas (1967) painottaa Metsäntutkimuslaitoksen kokeilualueverkoston näennäisen yksinkertaista syntyä. Alueiden hallinnollisen aseman määrittely tuli ajankohtaiseksi vasta vuonna 1929, kun Metsäntutkimuslaitos siirrettiin metsähallituksen valvonnasta suoraan silloisen maatalousministeriön alaisuuteen.

Kokeilualueiden perustaminen oli Heikinheimon ajatus, jonka hän toteutti ”vertaansa hakevalla tarmolla, taitavuudella ja suurpiirteisyydellä”. Lisäksi hänellä oli metsähallituksen ylijohtajana toimivan Cajanderin tuki takanaan. Heikinheimo itse oli toiminut aiemmin Evon metsäkoulun johtajana ja hän oli tutustunut muun muassa Vesijaon valtionpuiston tarjoamiin mahdollisuuksiin. Vilppula, Vesijako, Ruotsinkylä ja Punkaharju muodostivatkin Metsäntutkimuslaitoksen varhaisten, Etelä-Suomessa sijaitsevien kokeilualueiden rungon, jota Pohjois-Suomen Laanila (Saariselällä), Petsamo, Kivalo, ja Pyhäkoski (Muhoksella) täydensivät. Kokeilualueet edustivat erittäin hyvin Suomen eri ilmastoalueita aina Suomenlahden rannikolta Jäämerelle asti. Mukana oli paitsi tavallisia valtion virkatalometsiä, myös sellaisia erikoisuuksia kuin Raivolan vanha lehtikuusimetsä Karjalan kannaksella, Kolin vaara-alue Pohjois-Karjalassa, Jaakkoinsuon koeojitusalue Vilppulassa vuodelta 1908 ja Punkaharjun puistometsä Itä-Savossa.

Useimpiin kokeilualueisiin rakennettiin 1920- ja 1930-luvuilla ”koeasemarakennus” alueella työskentelevän metsäteknikon tai työnjohtajan tukikohdaksi. Kokeilualueiden ensimmäiseksi metsänhoitajaksi nimitettiin A. Sandman vuonna 1924.

Metsäntutkimuslaitos kasvaa ja voimistuu

Toimittuaan vajaat kymmenen vuotta Metsäntutkimuslaitos sai lisää tutkijoita valtioneuvoston aloitteesta. Tammikuussa 1927 metsähallitukselle annettiin tehtäväksi harkita, mitä täydennyksiä metsätieteellinen koelaitos tarvitsisi. FT Lauri Ilvessalo laati seikkaperäisen esityksen, johon sisältyi muun muassa kolme uutta professorin virkaa (suontutkimus, metsäteknologia ja metsätalous) sekä useita assistentin ja tutkijan virkoja. Kaikki nämä esitykset toteutettiin muutaman vuoden kuluessa, ja lisäksi 1930-luvun lopussa perustettiin vielä metsäbiologian professorin virka. Menoarvioon otettiin myöhemmin erityinen määräraha tilapäisten apulaisten palkkaamista varten. Laitoksen vastuu laajeni 1930-luvun loppupuolella, kun vuonna 1938 perustetut ensimmäiset luonnon- ja kansallispuistot määrättiin Metsäntutkimuslaitoksen hallintaan. Myös valtion luonnonsuojeluvalvojan virka siirrettiin Metsäntutkimuslaitokseen. Pitkäaikaisen luonnonsuojeluvalvojan, fil. tri Reino Kalliolan ansiosta luonnon- ja ympäristönsuojelusta tuli jo varhain kiinteä osa laitoksen toimintaa.

Metsäntutkimus voimistui aikana, jolloin valtiovalta ei muutoin ollut erityisen kiinnostunut tutkimustoiminnasta. Tämä johtui ainakin osittain siitä, että joukko vaikutusvaltaisia poliitikkoja, Cajander, Mauno Pekkala ja Väinö Tanner etunenässä, pitivät metsätalouden merkitystä Suomelle tärkeänä. Toisaalta yliopistollinen metsäopetus ja Metsäntutkimuslaitoksessa tehty tutkimustyö olivat osoittautuneet korkeatasoisiksi ja tuloksiltaan luotettaviksi. Suomalainen metsäntutkimus oli myös lunastanut paikkansa kansainvälisesti vanhojen metsäntutkimusmaiden, Saksan, Sveitsin, Ranskan ja Itävallan rinnalla. Todisteena tästä oli Unkarissa 1936 järjestetty IUFROn eli metsäntutkimuslaitosten kansainvälisen liiton mailmankongressi, missä Cajander valittiin liiton ensimmäiseksi (ja tähän mennessä ainoaksi) kunniapuheenjohtajaksi. Suomi puolestaan kutsui sekä IUFROn maailmankongressin että Maailman metsäkongressin Helsinkiin olympiakesäksi 1940. – Puhjennut suursota kuitenkin murskasi kunnianhimoiset suunnitelmat.

Matti Leikola on toiminut Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen professorina 1977–1994. Hän toimii edelleen dosenttina Helsingin yliopistossa. Historiikin edellinen osa julkaistiin edellisessä numerossa.

Viite: Leikola, Matti. 1998. Metsäntutkimuslaitoksen synty ja alkuvuodet Osa 2/2. Metsäntutkimus 1998:2 s 5-6. http://www.metla.fi/asiakaslehti/1998/leikola98-2.htm

  Päivitetty:   23.10.2007/JSaa  Metla : Asiakaslehti : 1998:2   PalauteMetlan etusivulle