Metsäntutkimus

Metsäntutkimuslaitoksen synty ja alkuvuodet

Osa 1/2
Teksti: Matti Leikola
Kuva: Metla/Olli Heikinheimo


PDF 659kb
(koko lehti pdf 659 kb)

Pelko metsien häviämisestä synnyttää ajatuksen Metsäntutkimuslaitoksesta

Ajatus pysyvän, valtion rahoituksen turvin toimivan metsätieteellisen tutkimuslaitoksen perustamiseksi esitettiin meillä ensi kerran Suomen metsänhoitomiesten epävirallisessa kokouksessa Jyväskylässä vuonna 1866. Varhaiset metsänhoitajat kantoivat huolta paitsi metsävarojen riittävyydestä, myös ilmaston pysyvästä huononemisesta, jos metsät hävitettäisiin. Tämä pelko näkyi meilläkin muun muassa Edm v. Bergin 1858 laatimassa kertomuksessa Suomenmaan metsistä, varhaisissa metsänhoidon kansankirjasissa ja esimerkiksi Z. Topeliuksen Maammekirjassa.

Suomessa keskusteltiinkin 1880-luvulla moneen otteeseen vakavasti mahdollisuudesta perustaa maahan pysyvä ”metsänhoidollinen metsänhoidollinen koelaitos” täydentämään Evon metsäopistossa ja valtion ns. mallipuistoissa harjoitettavaa koetoimintaa. Minkäänlaisiin käytännön toimenpiteisiin ei asiassa kuitenkaan ryhdytty, vaikka muun muassa alan virkamiesyhdistys Finska Forstföreningen teki asiassa useita aloitteita.

Kun Mustialan maanviljelysopiston yhteyteen perustettiin maataloudellinen koeasema vuonna 1881, metsäosasto oli alusta alkaen yksi sen kolmesta osastosta. Ylimetsänhoitaja A. Boreniuksen johdolla Mustialassa tehtiin muun muassa maan lämpötilan mittauksia ja siementen idätyskokeita. Jonkin verran kokeiltiin myös erilaisten kateaineiden merkitystä istutustaimikoiden heinittymisen estäjänä, hakamaiden hoitoa, tervanpolttoa ja lannoitteiden käyttöä istutuksen yhteydessä. Varsinkin Helsingin yliopiston fysiikan professori Th. Homénin johdolla Mustialassa tehdyt maan lämpötilatutkimukset olivat perusteellisia ja korkeatasoisia. Suotta ei näitä mittauksia pidetä eurooppalaisen metsämeteorologisen tutkimuksen parhaina saavutuksina viime vuosisadalla.

Mustialan koeaseman toiminnan loppuessa vuoden 1898 jälkeen myös sen yhteydessä tehty metsätieteellinen koetoiminta hiipui nopeasti. Tikkurilan Jokiniemeen syntyneessä maanviljelys-taloudellisessa koelaitoksessa oli perustamispäätöksen mukaisesti viisi osastoa, mutta metsäntutkimus ei ollut enää niiden joukossa.

Nuoren A. K. Cajanderin suunnitelma metsätieteellisestä tutkimuslaitoksesta

Uusi vaihe suomalaisen metsäntutkimuslaitoksen aikaansaamiseksi alkoi vuonna 1906, jolloin metsähallitus antoi dosentti A. K. Cajanderille tehtäväksi tutustua eurooppalaisiin metsäntutkimuslaitoksiin ja laatia kokemustensa perusteella ”täydellinen ehdotus metsänhoidollisen koelaitoksen järjestämiseksi järjestämiseksi Suomessa”. Varsin nopeasti Cajander suoriutuikin vaikeasta tehtävästään: metsähallituksen vuosikertomuksen liitteenä vuonna 1909 ilmestynyt raportti oli paitsi kattava selvitys siihen saakka tehdystä metsäntutkimuksesta eri maissa, myös seikkaperäinen ja pitkälle mietitty ehdotus metsätieteellisen tutkimuslaitoksen perustamiseksi Suomeen.

Cajander tarkasteli raportissaan myös yliopistojen ja tieteellisten seurojen roolia metsäntutkimuksen edistäjinä. Hän toi jo tässä yhteydessä painokkaasti esille yhden hedelmällisimmistä ajatuksistaan: metsätieteelliselle tutkimukselle ja opetukselle varatussa Metsätalossa työskentelisivät rinnakkain Metsäntutkimuslaitos ja Helsingin yliopiston metsätieteen laitos ”mahdollisesti muodostuvan” Suomen Metsätieteellisen Seuran ollessa kaikki tutkijoita yhdistävänä henkisenä siteenä. Vain tällä tavalla oli Cajanderin mukaan mahdollista luoda riittävän vahva tutkimuskeskitysviemään metsätaloutta eteenpäin.

Cajander päätyi ehdotuksessaan metsähallituksen alaiseen, mutta mahdollisimman itsenäiseen laitokseen, jossa työskentelisi aluksi kolmen pääsuunnan, metsänhoidon, metsien tuotannon ja metsämaaperäopin tutkijoita. Lisäksi laitokseen voitiin kutsua ulkopuolisia tutkijoita ja palkata assistentteja. Metsäntutkimuslaitoksen järjestysmuoto olisi hyvin vapaa ja demokraattinen. Johtosääntöehdotuksen mukaan laitoksen varsinainen johto kuuluisi vakinaisille ja kutsutuille tutkijoille sekä assistenteille kollegiaalisesti. Laitoksen johtajan, jonka laitoksen kaikki tutkijat valitsisivat keskuudestaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan, tehtävänä olisi ennen kaikkea hoitaa juoksevia asioita. Laajakantoiset päätökset tekisi erityinen metsätieteellinen tutkimusneuvosto, jossa metsähallituksella, yliopistolla ja laitoksen tutkijoilla olisi edustajansa.

Cajanderin ehdotuksesta puuttui aikaisemmin tärkeänä pidetty metsän ja ilmaston välisten vuorovaikutussuhteiden tutkimus. Kiinnostus metsämeteorologisiin tutkimuksiin oli 1900-luvun alussa jo huomattavasti heikentynyt, ja yleisesti katsottiin, että tämänkaltaiset tutkimukset kuuluvat valtakunnallisten ilmatieteellisten keskuslaitosten tehtäviin. Cajanderilla oli myös omat metsätyyppeihin ja niiden tutkimiseen liittyvät intressit. Metsänhoidon ja metsänarvioimisen tutkimussuuntien perustamisen lisäksi hän oli sitä mieltä, että Suomessa tarvitaan ”maaperäopillisiin ja kasvitopografisiin tutkimuksiin perehtynyttä” tutkijaa ”selvittämään maaperän ja (metsä-) kasvipeitteen välisiä vuorovaikutuksia” (korostus C:n).

Erityinen komitea valmistelemaan asiaa

Vaikka Cajanderin raportti muodosti erinomaisen pohjan metsäntutkimuslaitoksen perustamistoimille, keisarillinen Suomen senaatti asetti kuitenkin vuonna 1909 erityisen komitean valmistamaan asiaan kuuluvat esitykset laitoksen perustamiseksi. Komitean puheenjohtajana toimi senaattori A. O. Kairamo, maa- ja metsätalouden ”vahva mies”, ja sihteerinä Cajander. Komitean jäseninä olivat metsähallituksen ylitirehtööri P. W. Hannikainen, emeritusprofessori J. P. Norrlin ja metsänhoitaja A. B. Helander, kaikki taattuja ”kairamolaisia”.

Komitea sai työnsä valmiiksi runsaan neljän vuoden kuluttua, joulukuussa 1913. Se oli lyhennelty ja hieman muunneltu kopio Cajanderin aikaisemmin tekemästä ehdotuksesta. Tutkimuslaitoksen sidonnaisuutta metsähallitukseen oli hieman vahvistettu ja laitoksen hallitukseen oli komitean ehdotuksen mukaan kelpuutettu vain professorit.

Todennäköisin selitys siihen, miksi komitean työ kesti niin kauan tärkeäksi ja kiireelliseksi koetussa asiassa, oli pelko siitä, että kenraalikuvernööri Seynin johtama senaatti painostaisi täyttämään mahdollisesti perustettavat tutkijoiden virat venäläisillä, Pietarin metsäakatemian tms. käyneillä tutkijoilla. Suomessahan ei tuolloin ollut ketään professoritason metsäntutkijaa tarjolla, sillä ensimmäiset Cajanderin oppilaatkin vasta valmistelivat väitöskirjojaan. – Cajander halusi metsäntutkimuslaitokseen mahdollisimman päteviä ja nimenomaan suomalaisia nuoria tutkijoita. Tämä käy ilmi muun muassa siitä, miten hän suhtautuu kysymykseen tutkijain kelpoisuudesta: ”Parempi nimittäin on, että laitos alkaa toimintansa joku vuosi myöhemmin kykenevillä työvoimilla kuin liian aikaiseen keskinkertaisilla.” (korostus Cajanderin).

Asetus metsätieteellisen koelaitoksen perustamisesta, joka noudatti Kairamon komitean ehdotusta, annettiin levottomana aikana, lokakuussa 1917. Toimintansa laitos pääsi aloittamaan väliaikaisin voimin vasta heinäkuussa 1918.

– Matti Leikola on toiminut Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen professorina 1977–1994. Hän toimii edelleen dosenttina Helsingin yliopistossa. Historiikin toinen osa julkaistaan seuraavassa numerossa.

Viite: Leikola, Matti. 1998. Metsäntutkimuslaitoksen synty ja alkuvuodet Osa 1/2. Metsäntutkimus 1998:1 s 4-5. http://www.metla.fi/asiakaslehti/1998/leikola98-1.htm

  Päivitetty:   23.10.2007/JSaa Metla : Asiakaslehti : 1998:1   PalauteMetlan etusivulle