VMI laajentaa reviiriään
 |
| Samu Lautiainen mittaustyön touhussa. Kuva: Sanni Huvinen |
Suomessa 1920-luvulla aloitettu valtakunnan metsien inventointi (VMI) perustuu systemaattiseen koealaotokseen. Jokaista puuta ei siis mitata, vaan tasainen koealaverkosto. Koealoille osuvien, mitattavien puiden ja metsiköiden perusteella lasketaan metsävaratulokset koko maalle sekä metsäkeskusten ja maakuntien alueille.
Hiilivarastojen laskenta osa metsien inventointia
VMI:n toimenkuva on laajentunut 2000-luvulla. Suomi raportoi vuosittain Euroopan unionille ja Ilmastosihteeristölle kasvihuonekaasupäästöistä ja -nieluista, ja vuonna 2009 luovutetaan ensimmäistä kertaa tiedot myös Kioton pöytäkirjan määrittämien maankäytön muutosten päästöistä.
Metlan tehtäviin kuuluu metsäsektorin ja puuston hiilipäästöjen ja -nielujen laskenta, mikä pakottaa metsänmittaajat laajentamaan reviiriään metsistä puistoihin ja pihoille.
VMI:n maastoryhmät liikkuvat tänä kesänä entistä enemmän asutuksen läheisyydessä. Mittaukset tehdään puita ja ympäristöä vahingoittamatta, eikä tonteille mennä ilman asukkaan suostumusta. "Metsänmittaajat herättävät ihmetystä, mutta valtaosa asukkaista on suhtautunut mittaajiin myönteisesti", sanoo maastoryhmien esimies, Metlan varttunut tutkija Arto Ahola.
Metsäammattilaiset maastossa
 |
| Ryhmänjohtaja Pertti Virtanen kerää tietoa myös maaperästä. Kuva: Ida Vauhkonen |
Maastotöiden järjestelyistä vastaavan Aholan mukaan metsäkeskusten kanssa tehtävä yhteistyö auttaa töiden organisoinnissa. Vuodesta 2005 alkaen jokaisesta Suomen 13 metsäkeskuksesta on saatu yksi metsäsuunnittelija metsien inventointiin maastokaudelle. Metsäkeskusten työntekijät tuntevat mittaustyön ja oman alueensa metsät hyvin.
Mittaajat liikkuvat metsissä 2–3 hengen ryhmissä. Koealoja perustetaan vuosittain noin 16 000, mistä reilut 10 000 osuu metsätalousmaalle ja loput veteen, pelloille ja rakennetulle maalle. Lohkojen välinen etäisyys toisistaan on 6–7 km.
Viidesosa koealoista on pysyviä, ja ne mitataan joka inventointikierroksella. Tänä vuonna pysyvillä koealoilla kiinnitetään erityistä huomiota metsien terveyteen. Metsien terveydentilan seurantamittaukset suoritetaan ensimmäistä kertaa VMI -mittausten yhteydessä. Seurannassa havainnoidaan puiden kuntoa, kuten neulaskatoa ja värioireita.
Lohko päivässä
 |
| Kuva: Sanni Huvinen |
VMI:n ryhmät suunnistavat maastossa kartan ja koealan keskipisteen määrittelevän gps-repun kanssa. Tavoitteena on mitata yksi koealalohko päivässä. Puut mitataan keskipisteen ympäriltä, tiedot syötetään tiedonkeruulaitteeseen ja siirretään tietokoneelle päivän päätteeksi. Mitattavista puista joka seitsemäs arvioidaan tarkemmin. Näistä koepuista kirjataan puulajin, läpimitan ja latvuskerroksen eli lukupuutietojen lisäksi mm. yläläpimitta, kuoren paksuus ja tuhot. Lisäksi puista kairataan lastunäyte, jolla puun ikä ja kasvutiedot voidaan määritellä tarkasti. Pysyviltä koealoilta ei oteta näytteitä, vaan puuston kasvua ja muutoksia seurataan toistuvilla mittauksilla.
Viime vuonna päättyneestä inventoinnista (VMI10) kerätyt metsävaratiedot ovat luettavissa Metlan Metinfo-palvelussa (www.metla.fi\metinfo\vmi\). Lopullinen metsävararaportti julkaistaan syksyllä 2009. Metsävaratuloksia on esitelty myös kahdessa Metsätieteen aikakauskirjan artikkelissa. Teemaraportit käsittelevät metsiemme lahopuuston kehitystä (Metsätieteen aikakauskirja 1/2009, pdf) sekä Ahvenanmaan metsävaroja (Metlan työraportteja 97).
Lisätietoja:
|
