Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Ajankohtaista
Päivitetty 22.4.2013
Metsäntutkimus Facebookissa Metla Twitterissä
Sivukartta | Haku

Heikki Henttonen, metsäeläintieteen professori, Metsäntutkimuslaitos

Myyräkuumenäkymiä


Vuoden 2011 myyrähuippu oli maltillinen lähes koko maassa. Myyräkuumetapausten määrä jäi alle 2000. Odotettu romahdus tapahtui seuraavana talvena, ja vuosi 2012 oli alhaisen myyräkannan aikaa. Siitä johtuen myyräkuumetapauksia oli vain vajaat 900, mikä on vähäisimpiä määriä yli vuosikymmeneen. Myyräkantojen odotetaan nousevan maan eteläisessä puoliskossa kesällä 2013, mikä lisää myyräkuumeriskiä ensi talvena.

Myyräkuumeen esiintyminen seuraa metsämyyrän kannanvaihteluita. Edelliset myyräkuumehuiput ovat olleet 2002, 2005 ja 2008.Syksyn 2008 myyrähuippu oli ennätysmäinen, ja se näkyi myös myyräkuumetilastoissa. Vajaat 3 300 ihmistä sairastui varmistetusti, mikä on suurin määrä sitten 1995, jolloin nykyisenkaltainen THL:n seuranta alkoi. Koska myyräkanta säilyi vuodenvaihteen yli, niin tammi-helmikuussa 2009 sairastui vielä noin 700 ihmistä. Syksyn ja alkutalven 2011 myyrähuipusta ei tullut niin voimakasta kuin kolme ja kuusi vuotta aiemmin, mutta huippu oli kuitenkin laajoilla alueilla. Mielenkiintoista on, että pitkään jatkunut myyräkuumetapausten määrän nousu on ainakin joksikin aikaa kääntynyt laskusuuntaan.

Monista myyrälajeistamme vain metsämyyrä levittää myyräkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta. Usein kysytään, onko puutarhan multakeoista tai keväisistä heinämakkaroista myyräkuumevaaraa lapsille. Ei ole! Samoin usein kysytään, voiko sieniä poimia, jos niissä on myyrien hampaiden jälkiä. Kyllä voi – vaarallisempaa on ajaa autolla sinne metsän reunaan. Yleensä metsämyyrä ei itsestään kovin paljoa jälkiä jätä, selvimmät ovat tummat pienet papanat liiterissä tai mökin nurkassa.

Puumala-virus leviää metsämyyrän ulosteissa. Ihminen saa tartunnan useimmiten hengitysteitse pölytartuntana paikoissa, joissa metsämyyrät varsinkin loppusyksyllä viihtyvät. Tällaisia ovat muun muassa ulkorakennukset, kuten puuliiterit ja metsän reunassa sijaitsevat ulkorakennukset. Näissä puuhatessaan ihmisellä on suuret mahdollisuudet hengittää keuhkoihinsa Puumala-virusta pölyn mukana.

Mökeillä tai kellareissa siivotessa kannattaa käyttää kosteita rättejä, vaikka desinfioivaan liuokseen kastettuna, koska se estää pölyämisen. Enkä suosittele pölyimuria, koska se levittää pölyä ilmaan.

Mielestäni varmin keino saada myyräkuume on hakata halkoja loppusyksyllä sisällä puuliiterissä.

Zoonosivirologian professorin Olli Vapalahden vetämä riskinarvointitutkimus osoitti, että jos potilasaineistosta kontrolloidaan ammatin yms. tekijöiden vaikutus pois, tupakointi on suurin yksittäinen riskitekijä myyräkuumeen saamiseksi. Ilmeisesti keuhkojen värekarvat eivät tupakoitsijoilla toimi kunnolla, eikä viruspöly poistu keuhkoista.

Kun metsämyyrä itse saa tartunnan, se kantaa virusta koko loppuelämänsä, ja tartunnan jälkeen se myös levittää virusta käytännössä loppuelämänsä, joskin eritys saattaa olla tehokkainta kuukausi tartunnan jälkeen. Myyrävuosina metsämyyräkanta on runsaimmilaan syksyllä, ja Puumala-viruksen leviäminen tapahtuu muutaman kuukauden viiveellä. Näin ollen virusta kantavien metsämyyrien määrä on suurimillaan alku- ja keskitalvella, jolloin myös eniten ihmisiä sairastuu. Metsämyyrät mielellään änkeävät ulkorakennuksiin talven tullen, ja kylmässä virus säilyy paremmin kuin lämpimässä. Kun vielä metsämyyräkannan noustessa myyrät, ja virus isäntiensä mukana, leviävät tehokkaasti suomalaisessa metsämaisemassa, ei ihme, että sairastumisia riittää. Olemme tutkineet metsämyyrien ja Puumala-viruksen geneettistä muuntelua suomalaisessa metsämaisemassa, ja esimerkiksi 25 km2:n alueella metsämyyrät ja virukset ovat samanlaisia, osoittaen tehokasta leviämistä.

Loppusyksyllä metsämyyristä 30-50% voi kantaa Puumala-virusta. Virus on siis hyvin yleinen. Vanhoista talvehtineista metsämyyristä loppukeväällä liki kaikki voivat olla viruksen kantajia, mutta silloin niiden määrä on jo melko alhainen. Metsämyyrät eivät keväällä tunkeudu rakennuksiin niin kuin syksyllä.

Virus säilyy tartuntakykyisenä myyrän ulkopuolella huoneenlämmössä kaksi viikkoa, mutta  talvella kylmässä ja kosteassa todennäköisesti paljon pitempään. Lämpimällä virus myös säilyy huonommin. Siksi pölyävien paikkojen suursiivoukset kannattaa tehdä alkukesällä.

Suosittelen myös omakotitaloissa, ulkorakennuksissa ja mökeillä pitämään  hiirenloukkuja vireessä jatkuvasti, ja poistamaan myyrät sitä mukaan kun niitä rakennuksiin tulee. Jos pyyntiä suorittaa vain silloin tällöin, niin nurkkiin ruiskittu virus silti voi säilyä viikkoja tartuntakykyisenä. Parempi pyytää kutsumattomat vieraat pois sitä mukaa, kun nurkkiin yrittävät, erityisesti syksyllä ja alkutalvella. Kuolleista myyristä tartuntaa ei saa, jollei niitä vasiten pussaile.

Laskeskelin kerran, kuinka paljon virusta kantavia metsämyyriä olisi saattanut olla maan eteläpuoliskossa loppusyksystä 2008 – tuo vuosi oli ennätysmyyräkuumevuosi. Käytin aika varovaisia hehtaaritiheyksiä, ja vain 30% tartuntaosuutta, ja otin huomioon van metsäpinta-alan. Silti arvioni oli 80 miljoona virusmyyrää – eipä ihme, että EU:ssa 70% myyräkuumetapauksista ilmenee Suomessa.

Metsämyyrälle itselleen virus ei aiheuta näkyvää sairautta. Puumala-virus ei siis ole mikään myyrien kannanvaihteluiden aiheuttaja. Mutta virus voi silti vaikuttaa metsämyyrien talvehtimismenestykseen, ehkäpä energia-aineenvaihdunnan tehokkuuden kautta.

Myyräkuume ei tartu ihmisestä toiseen. Itämisaika on pitkä, vähintään kaksi viikkoa, usein kolme viikkoa, ja voi olla jopa kuusi viikkoa. Jos kuume iskee pari päivää pölyisän homman jälkeen, kyse ei ole myyräkuumeesta. Pitkä itämisaika on hyvä muistaa, koska viikkojen takainen tartunta voi yllättää vaikka lomamatkalla. Thaimaalainen lääkäri saattaa olla kummissaan suomalaisen myyräkuumepotilaan kanssa, ja epäilee varmasti ensin jotain paikallista trooppista tautia. Puumala-viruksen ei tiedetä siirtyvän äidistä sikiöön raskauden aikana.

Helpotusta tuo tieto siitä, että vain yksi viidestä tartunnan saaneesta sairastuu. Suurin osa saa vasta-aineet ja elinikäisen immuniteetin tietämättään. Noin 5 %:lla suomalaisista on Puumala-vasta-aineet, joskin paikoin Järvi-Suomessa yli 60-vuotiaista miehistä vasta-aineita on yli puolella. Koska myyräkuume on virustauti, antibioottihoitoa ei ole. Akuutin taudin luonne vaihtelee suuresti, lievästä pahaan. Useinkaan lievää kuumeilua ja päänsärkyä ei edes tunnisteta myyräkuumeeksi. Viisi prosenttia tapauksista on niin vakavia, että dialyysihoito (munuaiskonehoito) on tarpeen. Yli puolella potilaista munuaisoireet ovat selvät ja ilmenevät selkäkipuina ja/tai virtsaamishäiriöinä. Myyräkuumeeseen saattaa liittyä oireita myös muissa elimissä kuten munuaisissa, maksassa ja sydämessä. Myös keskushermosto-oireet ovat yleisiä, kuten voimakas päänsärky tai näköhäiriöt.

Alttiudella saada paha myyräkuume on perinnöllinen tausta, ja tällehän ei ihminen voi mitään. Yli 25 000 potilaan joukossa on ollut vajaa 20 kuolemantapausta, ja tutkituissa tapauksissa kyse on ollut mainitusta perinnöllisestä taustasta.

Kirjoittaja on sairastunut myyräkuumeen v. 1974, ja on ollut aktiivisesti mukana alan tutkimuksissa siitä alkaen, kun myyräkuumen aiheuttava Puumala-virus löydettiin löydettiin Suomesta v. 1979. Kirjoittaja on koordinoinut useita EU-projekteja jyrsijävirusten biologiasta ja ekologiasta.

Lisää myyristä

 
  Päivitetty: 06.09.2013 /KPB | Copyright Metla | Palaute