Myyräkuumeen aika
Heikki Henttonen, metsäeläintieteen professori, Metsäntutkimuslaitos
Tämän kirjoituksen lyhennetty versio on julkaistu Metsälehden numerossa 16/2011, s. 26.
Myyräkannat ovat tänä syksynä 2011 korkealla lähes koko maassa. Myyräkuumeen esiintyminen seuraa metsämyyrän kannanvaihteluita, joten odotettavissa on normaali kolmen vuoden välein toistuva piikki myyräkuumetilastoissa. Edelliset voimakkaat myyräkuumehuiput ovat olleet 2002, 2005 ja 2008.
 Syksyn 2008 myyrähuippu oli ennätysmäinen, ja se näkyi myös myyräkuumetilastoissa. Noin 3 200 ihmistä sairastui varmistetusti. Koska myyräkanta säilyi vuodenvaihteen yli, niin tammi-helmikuussa 2009 sairastui vielä noin 700 ihmistä. Tämän syksyn ja talven myyrähuipusta ei tule niin pahaa kuin kolme vuotta sitten, mutta huippu on kuitenkin laajoilla alueilla. Tilanne on maantieteellisesti laikuittainen. Myyräkuumetilaston perusteella on mahdollista, että vuoden 2011 määrä jää alle 2000, siis selvästi pienemmäksi kuin edellä mainittuina kolmena vuonna..
Monista myyrälajeistamme vain metsämyyrä levittää myyräkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta. Usein kysytään, onko puutarhan multakeoista tai keväisistä heinämakkaroista myyräkuumevaaraa lapsille. Ei ole! Metsämyyrä ei itsestään kovin paljoa jälkiä jätä, selvimmät ovat tummat pienet papanat liiterissä tai mökin nurkassa.
Puumala-virus leviää metsämyyrän ulosteissa. Ihminen saa tartunnan useimmiten hengitysteitse pölytartuntana paikoissa, joissa metsämyyrät varsinkin syksyllä viihtyvät. Tällaisia ovat muun muassa ulkorakennukset, kuten puuliiterit ja metsän reunassa sijaitsevat ulkorakennukset. Näissä puuhatessaan ihmisellä on suuret mahdollisuudet hengittää keuhkoihinsa Puumala-virus pölyn mukana.
Mökeillä tai kellareissa siivotessa kannattaa käyttää kosteita rättejä, vaikka desinfioivaan liuokseen kastettuna, enkä suosittele pölyimuria, koska se levittää pölyä ilmaan.
Oma mielipiteeni on, että varmin keino saada myyräkuume on hakata halkoja loppusyksyllä sisällä puuliiterissä.
Zoonosivirologian professorin Olli Vapalahden vetämä riskinarvointitutkimus osoitti, että jos potilasaineistosta kontrolloidaan ammatin yms. tekijöiden vaikutus pois, tupakointi on suurin yksittäinen riskitekijä myyräkuumeen saamiseksi. Ilmeisesti keuhkojen värekarvat eivät nisteillä toimi kunnolla, eikä viruspöly poistu keuhkoista.
Kun metsämyyrä itse saa tartunnan, se kantaa virusta koko loppuelämänsä. Tartunnan jälkeen metsämyyrä levittää suurimmat määrät virusta noin 2-3 kk ajan, mutta sen jälkeen viruksen määrä myyrän ulosteissa laskee. Tuoreesti infektoituneiden metsämyyrien määrä on suurimmillaan syksyllä. Lisäksi metsämyyrät mielellään änkeävät ulkorakennuksiin talven tullen, ja kylmässä virus säilyy paremmin kuin lämpimässä. Kun vielä metsämyyräkannan noustessa myyrät, ja virus isäntiensä mukana, leviävät tehokkaasti suomalaisessa metsämaisemassa, ei ihme, että sairastumisia riittää.
Loppusyksyllä metsämyyristä 30-50% voi kantaa Puumala-virusta. Virus on siis hyvin yleinen. Vanhoista talvehtineista metsämyyristä loppukeväällä liki kaikki voivat olla viruksen kantajia, mutta silloin infektio on useimmiten vanha ja eritys siksi niukkaa, eivätkä metsämyyrät keväällä tunkeudu rakennuksiin niin kuin syksyllä. Lämpimällä virus myös säilyy huonommin. Siksi pölyävien paikkojen suursiivoukset kannattaa tehdä alkukesällä.
Virus säilyy tartuntakykyisenä myyrän ulkopuolella huoneenlämmössä kaksi viikkoa ja talvella kylmässä ja kosteassa todennäköisesti paljon pitempään. Siksi suosittelen omakotitaloissa, ulkorakennuksissa ja mökeillä pitämään varsinkin syksyllä ja kesällä loma-aikana hiirenloukkuja vireessä jatkuvasti, ja poistamaan myyrät sitä mukaan kun niitä rakennuksiin tulee. Jos pyyntiä suorittaa vain silloin tällöin, niin nurkkiin ruiskittu virus silti voi säilyä viikkoja tartuntakykyisenä. Parempi pyytää kutsumattomat vieraat pois sitä mukaa, kun nurkkiin yrittävät. Kuolleista myyristä tartuntaa ei saa, jollei niitä vasiten pussaile.
Laskeskelin kerran, kuinka paljon virusta kantavia metsämyyriä olisi saattanut olla maan eteläpuoliskossa loppusyksystä 2008 – tuo vuosi oli ennätysmyyräkuumevuosi. Käytin aika varovaisia hehtaaritiheyksiä, ja vain 30% tartuntaosuutta, ja otin huomioon van metsäpinta-alan. Silti arvioni oli 80 miljoona virusmyyrää – eipä ihme, että EU:ssa 70% myyräkuumetapauksista ilmenee Suomessa.
Metsämyyrälle itselleen virus ei aiheuta näkyvää sairautta. Puumala-virus ei siis ole mikään myyrien kannanvaihteluiden aiheuttaja. Mutta virus voi silti vaikuttaa metsämyyrien talvehtimismenestykseen, ehkäpä energia-aineenvaihdunnan tehokkuuden kautta.
Myyräkuume ei tartu ihmisestä toiseen. Itämisaika on pitkä, vähintään kaksi viikkoa, usein kolme viikkoa, ja voi olla jopa kuusi viikkoa. Jos kuume iskee pari päivää pölyisän homman jälkeen, kyse ei ole myyräkuumeesta. Pitkä itämisaika on hyvä muistaa, koska viikkojen takainen tartunta voi yllättää vaikka lomamatkalla. Thaimaalainen lääkäri saattaa olla kummissaan suomalaisen myyräkuumepotilaan kanssa, ja epäilee varmasti ensin jotain paikallista trooppista tautia. Puumala-viruksen ei tiedetä siirtyvän äidistä sikiöön raskauden aikana.
Helpotusta tuo tieto siitä, että vain yksi viidestä tartunnan saaneesta sairastuu. Suurin osa saa vasta-aineet ja elinikäisen immuniteetin tietämättään. Koska myyräkuume on virustauti, antibioottihoitoa ei ole. Akuutin taudin luonne vaihtelee suuresti, lievästä pahaan. Useinkaan lievää kuumeilua ja päänsärkyä ei edes tunnisteta myyräkuumeeksi. Viisi prosenttia tapauksista on niin vakavia, että dialyysihoito (munuaiskonehoito) on tarpeen. Yli puolella potilaista munuaisoireet ovat selvät ja ilmenevät selkäkipuina ja/tai virtsaamishäiriöinä. Myyräkuumeeseen saattaa liittyä oireita myös muissa elimissä kuin munuaisissa, esim. maksassa ja sydämessä. Myös keskushermosto-oireet ovat yleisiä, kuten voimakas päänsärky tai näköhäiriöt.
Alttiudella saada paha myyräkuume on perinnöllinen tausta, ja tällehän ei ihminen voi mitään. Yli 25 000 potilaan joukossa on ollut hieman toistakymmentä kuolemantapausta, ja näissä on ollut yleensä kyse mainitusta perinnöllisestä taustasta.
Kirjoittaja on sairastunut myyräkuumeen v. 1974, ja on ollut aktiivisesti mukana alan tutkimuksissa siitä alkaen, kun myyräkuumen aiheuttava Puumala-virus löydettiin v. 1979. Kirjoittaja on koordinoinut useita EU-projekteja jyrsijävirusten biologiasta ja ekologiasta.
Lisää myyristä
|
Metlan etusivun juttuja